Yksi eläkkeellä olon ihanuuksia on ollut mahdollisuus huomattavasti lisätä elokuvissakäyntiä. Huomattavasti siitäkin syystä, että elokuvateatteri Niagara tarjoaa laatuelokuvia edullisesti keskipäivän seniorinäytöksissä.
Mielensäpahoittaja, Luokkakokous, Kaksi päivää, yksi yö, Mr. Turner, Lumimyrsky, Ida, Marzia, ystäväni ovat kuluneen elokuvavuoden (minun vuoteni alkaa vieläkin syksyllä!) parhaita elokuvaelämyksiä, joista muutamista olen kirjoittanut aikaisemmin.
Tänään olin lehdistönäytöksessä, jossa esitettiin loppuviikosta ensi-iltaan tuleva amerikkalainen Väkivallan vuosi (A most violent year) -elokuva viime syksyltä. Tuore elokuva sijoittuu vuoden 1981 New Yorkiin, jossa virkavalta on voimaton räjähdysmäisesti lisääntyneen väkivaltarikollisuuden edessä. Kaikki tuntuvat kantavan asetta ja sitä myös käytetään. Aamuradiosta voi kotona aamutoimissa tai autossa matkalla töihin kuulla yhteenvetoa edellisen yön ampumistapauksista.
Tällaisessa ympäristössä yrittää kunnianhimoinen öljyalan yrittäjä Abel Morales (Oscar Isaac) menestyä laillisin keinoin. Hänen lämmitysöljyä kuljettavia säiliöautojaan ryöstetään, kuljettajia ja öljyn myyjiä pahoinpidellään, häntä itseään uhkaillaan. Hän on laajentamassa bisnestään ostamalla ison tontin East Riverin rannalta, mutta laajentumisyritys kohtaa monenlaista vastarintaa: yhtiön liiketoimien laillisuutta tutkitaan, lainoituksen kanssa ilmenee ongelmia.
Ei aseita, voisi olla Moralesin motto. Hänellä on aina päämäärä tiedossaan, ja tärkeintä on valita oikea tie.
Onko Morales sittenkään niin puhtoinen? Entä millaisia salaisuuksia vaimo Anna Morales (Jessica Chastain) piilottelee? Voiko Amerikassa ylipäätään menestyä tappamatta ketään? Miten virkavallan ja kilpailijoiden kanssa pitää pelata? Millaisia ominaisuuksia menestyvältä johtajalta vaaditaan? Muun muassa tällaisia kysymyksiä herää juonen edistyessä.
Ohjaaja J. C. Chandor punoo jännittävästi etenevän tarinan, jonka uskottavuutta on vaikea kyseenalaistaa, varsinkin jos on katsonut muutaman mafia- ja gangsterielokuvan. Standard Oil -yhtiöllä on vastine todellisuudessa, ja ison öljy-yhtiön historiaan mahtuu varmaan monenlaisia vaiheita, joista saa rakennettua mukaansa tempaavan ajankuvan. Kolmenkymmenen vuoden takainen New York hengittää elokuvan taustalla, suttuiset teollisuusalueetkin näyttävät maalauksellisilta.
Tällainen elokuva on ehdottomasti parhaimmillaan elokuvateatterissa, jossa eläytyminen on täydellistä. Harvoin olen jännittänyt niin paljon takaa-ajokohtauksessa (vaikka tuli kyllä mieleen, että sellainenkin piti sitten elokuvaan saada) tai pelästynyt yhtäkkisiä rajuja tilanteita. Näyttelijät ovat loistavia; Oscar Isaac hurmaa muutenkin kuin hiuksillaan ja Jessica Chastainissa on menneiden aikojen glamouria.
Tämä on elokuva yhtä lailla miehille kuin naisillekin. Jos kevätsää ei houkuttele ulos, suosittelen elokuvateatteria.
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti