Värikästä, muistoista rikasta pääsiäistä!

Suunnitelmat muuttuvat. Mökkipääsiäinen vaihtuu kaupunkiviikonlopuksi. Onneksi viime sunnuntain virpojat huolehtivat siitä, että kotona on väriä. Ruohokin on tänä vuonna ehtinyt kasvaa yllättävän pitkäksi, yleensä muistan kylvää sen vasta pitkäperjantaina.



Tänä vuonna virpojat olivat nähneet vaivaa.

Kaupunki on koristeltu keltaisin narsissein. Ja erikoisissa paikoissa kaupungilla voi törmätä vaikka pääsiäispupuihin!

Yritin tänään selittää maahanmuuttajanaisille, mitä on mämmi. Suklaamunat he ymmärsivät helpommin. Meidän perheen perinteeseen silloin joskus kuului, että kukko muni suklaamunat pääsiäisaamuna. Lapset sitten kaivoivat ne isän karvahatusta tai etsivät jostain hyvästä piilosta.

Tällainen pääsiäispupu istui Luetaan yhdessä -ryhmän opetustilan porraskäytävässä.

Yli kahdenkymmenen vuoden takaisia asioita palautui elävästi mieleen, kun istuimme Miehen kanssa pari tuntia kirjastossa siirtämässä VHS:lle kuvattua materiaalia cd-levylle (niin, nyt vasta, kaikki muut ovat tehneet sen jo vuosia sitten). Siellä katselimme, kun lapset opettelivat pyöräilemään, kiipeilemään puissa ja leikkimään koiran kanssa. Omenapuita leikattiin, pihakalusteita kannettiin. Saatiin monet hyvät naurut, lähinnä itsellemme, lapsethan olivat tietysti ihania. Eniten huvittivat ne kerrassaan kamalat kahdeksankymmentäluvun vaatteet.

Viime aikoina on katseltu läjäpäin vanhoja valokuvia, kun on haettu kuvia tietyistä ihmisistä. Elävä kuva on kuitenkin niin paljon monipuolisempi ja rikkaampi muistuttaja. Koiraa tuli itkettävän ikävä, ja ehkä vähän omaa nuoruuttakin.

Vaikka ulkona sataisi räntää, sisällä kasvaa ruoho.