Englanti-ikävä

Taas se iski, Englanti-ikävä, vaikka viime kesänä olin varma, että nyt ei pitkään aikaan ole tarvetta matkustaa siihen suuntaan, maailmassa on niin paljon näkemättömiäkin paikkoja.

Kirjaston uutuushyllyssä oli tarjolla Agatha Christien aiemmin julkaisematon pienoisromaani, joka houkutteli helppona kesälukemisena. Olen lukenut kirjasta pidemmän version aikaisemmin ja nähnyt varmaan parikin kertaa siitä tehdyn elokuvan. Christien kirjoja voi kuitenkin lukea useaan kertaan, koska juonikuviot ovat niin monimutkaisia, ettei niitä yleensä muista, ja itse keskityn nykyisin juonen sijasta henkilöihin, jotka osoittautuvat usein mielenkiintoisemmiksi persooniksi kuin alkuun osaa odottaakaan.

Tämä kirja on ohut ja nopeasti luettu. Juonikuvioiden ja henkilökuvauksen sijaan se veikin mukaan maisemaan ja teki sen niin vahvasti, että halusin olla siellä taas itsekin. Kirja sijoittuu oikeasti olemassa olevaan paikkaan, Agatha Christien kesäasuntoon Dart-joen varrelle Devoniin. Nykyisin paikka on museona ja olen käynyt siellä muutama vuosi sitten. Olen kulkenut kirjan kannessa kuvatuissa rakennuksissa ja vaellellut puiston poluilla kuten kirjan henkilöt. Olen soittanut jokilaivan kelloa ja odottanut kuljetusta. Olen hengittänyt englantilaista ilmaa ja ilmapiiriä. Ja nauttinut suunnattomasti.

Jane Austenin ihailijat käyvät Winchesterin katedraalissa.

Eteläisessä Englannissa on muitakin matkakohteita kirjallisuudesta kiinnostuneelle. Jane Austenin kotimuseoon Chawtonissa tehtiin ensimmäinen pyhiinvaellusmatka lasten kanssa parikymmentä vuotta sitten, viime kesänä kävin vain museokaupassa ja vastapäisessä kahvilassa. Sen sijaan seisoin pitkään Jane Austenin haudalla Winchesterin katedraalissa, jonne hänet on haudattu vuonna 1817 vain 41-vuotiaana. Kuinka pitkään hän onkaan elänyt sen jälkeen!

Ensimmäistä kertaa tutustuttiin viime heinäkuun alun automatkalla Sir Arthur Conan Doylen maisemaan, Dartmooriin. Kansallispuisto villihevosineen oli vaikuttava näky, vankilan sisäänkäynti kolkko ja pelottava, vanhat majatalot viihtyisiä ja kodikkaita. Baskervillen koiran tapahtumat on helppo kuvitella tänne.

Vieläkö on villihevosia?


Toki muutakin kuin kirjallista maisemaa voi Englannissa ihailla. Maiseman avaruus ja toisaalta kapeat vihreän katon alla kulkevat tiet, äkkiä alkavat ja loppuvat sadekuurot, vaahtoava meri ja rantakalliot, mahtavat kukka-amppelit, pienet kylät, pubit, golfkentät, kello viiden tee, bead and breakfast -paikat, olut, ihan vain muutamia äkkiä mieleen juolahtaneita asioita.

Joita siis nyt on taas ikävä. Ikävä, joka alkoi ehkä nuorena luetuista Jane Austenin kirjoista ja jolle ei näköjään loppua näy.

Viime kesän viimeisen B&B:n aamiaishuoneen tunnelmaa.

Lounaan voi korvata herkuilla kahvilassa Brixhamissa.



Tällaista maisemaa ei kyllästy katselemaan. Ja jossain alapuolella on meri.