Peräkonttikirppikselle

Olen menossa huomenna ensimmäistä kertaa peräkonttikirppikselle. En tiedä, kuinka monennen kerran jo Tampereen Keskustori täyttyy kirpputorimyyjistä ja -asiakkaista. Enkä osaa oikein kuvitella sitäkään, millaista Keskustorin kirpputorilla tulee olemaan, kun en ole siellä kertaakaan käynyt. Jonkinlainen ennakkokäsitys on, että ihmisiä on liikkeellä valtavasti.

Tammelantori on tutumpi myyntipaikka, siellä olen ollut usein ostoksilla ja myyjänäkin pari kertaa. Kaunis kesäpäivä, leppoisa tunnelma ja torin vilske ovat riittäneet elämykseksi, ja taisi siellä muutamat kaupatkin syntyä.

Nyt olen lähdössä liikkeelle ehkä enemmänkin kokeilumielellä. Vaatteita tai pikkutavaraa ei ole tällä kertaa mukana lainkaan, keskityn vain muutamaan myyntiartikkeliin. Tarkoitus olisi saada myytyä vanhoja äänilevyjä, kirjoja, lehtiä ja muutama lamppu.

Olemme säilyttäneet vinyylilevyjä varastossa, vaikka levysoitin hajosi vuosia sitten. Nyt on vihdoin aika yrittää päästä niistä eroon, vaikka toki vähän kirpaiseekin. Mutta toisaalta, mitä niillä siellä varastossa tehdään, yritän vakuuttaa itselleni. 85 kappaletta vanhoja LP-levyjä odottaa nyt keltaisessa laatikossa innokkaita ostajia. En todellakaan tiedä, millaiset markkinat tällaisille tuotteille on, siksikin sunnuntai tuntuu seikkailulta.

Vieläkö joku kuuntelee näitä?

Yritin  järjestää laatikon sisällön jotenkin loogisesti (ja toki myös markkinointimielessä). Miles Davis on tällä hetkellä kärkituotteena, mutta ehkä järjestys muuttuu, kun pääsen kosketuksiin asiakkaiden kanssa. Levyjä on Beatlesista Beethoveniin, kansanmusiikkia, 70-luvun poliittisia lauluja, Loiria, Edelmannia, bluesia, kaikkea sekalaista. Muutaman hinnan googletin, jotta en olisi ihan pihalla, kun ensimmäinen asiakas ilmaantuu. Mutta että menevätkö ne todella kaupaksi, sen tiedän vasta sunnuntaina.

Levyjen rinnalla muut myytävät tuntuvat toissijaisilta. Muutama pokkari menee ehkä halvalla, toivottavasti lamput päätyvät hyvään kotiin (meidän varasto ei ole sitä), kolmen aikakauslehden vuosikertojen myyntiä kokeilen Miniän innostamana: hienoja lehtiä halvalla asiasta innostuneille.

Kiinnostavatko vanhat lehdet?

Pieniä (?) ristiriitoja ilmeni yhden myyntiartikkelin kohdalla. Löysin mökiltä puretusta keittiöstä Sarviksen ruskean kahviastiaston ja ajattelin tuoda sen tänne myyntiin. Tiistain kirjapiiriläiset olivat kauhuissaan moisesta aikeesta: ne ovat arvokkaita, suomalaisia, ei niitä saa myydä. Olen kamppaillut itseni kanssa nyt muutaman päivän enkä vieläkään tiedä, mitä teen. Nehän eivät ole minun hankintani, en tykkää juoda kahvia muovikupista, varsinkaan ruskeasta, mutta kuitenkin, saako suomalaisuutta myydä?

Odotan sunnuntaita pienellä jännityksellä. Haluaako joku ostaa minun aarteitani?

Myyn, en myy, myyn, en myy, m...