Nykyisin ihmiset harvemmin edes piipahtavat kylässä kutsumatta, ja kylään kutsumisesta tarjoiluineen ja muine ohjelmineen tulee helposti isompi juttu, niin iso, ettei siihen tule ryhtyneeksi. Sitten kun ryhtyy, voi tyytyväisenä todeta, että kivaa oli ja kyllä kannatti.
Elävä ruohonleikkuri on ihan mukava vieras, jos se malttaa pysytellä nurmikolla. |
Meillä joittenkin vieraitten kanssa sovitaan jo etukäteen, että ruoat valmistetaan yhdessä, isännät vain hankkivat raaka-aineet ja ehkä tekevät jotain esivalmisteluja. Siinä yhdessä touhutessa tulevat kuulumiset ja muut puheenaiheetkin luontevasti käsiteltyä eikä muuta ohjelmaa tarvitakaan. Ja talonväen ei tarvitse pelätä ruoan epäonnistumista, kun se on yhdessä tehty.
Toinen vaihtoehto meillä on viime aikoina ollut käydä ensin yhdessä pienellä lenkillä, sitten saunoa ja vasta sitten syödä. Tällaista ohjelmaa on tarjottu vieraille, jotka käyvät meillä harvoin eivätkä tunne lähiympäristöämme. Lintutorni on lähellä, ja keväällä se on erinomainen kävelyretken kohde. Mustarastas on takuuvarmasti paikalla!
Lintujärvellä on paljon pariskuntia. |
Yövieraille mietitään ohjelmaa vierausasteen mukaan. Tutuimmat järjestävät sitä itse, meillekin, kaukaisemmille esitellään tietysti parasta mitä kaupunki tarjoaa.
VIP-yövieras pääsee nukkumaan mummon viereen, herää aamulla tyytyväisenä ja käy pienen venyttelyn ja silmien hieromisen jälkeen syvällistä keskustelua ihan mistä tahansa. Mummon kainalossa hän muistelee talvista remonttia kotona, kertoo millaiset ovat uudet lattiat, mikä on kevät, miten fasaani ääntelee. Ja muistaa esittää tarkentavan miksi-kysymyksen joka välissä, niin että asiat tulevat varmasti selviksi. Sitten hän kipaisee herättelemään muut, ja muissakin sängyissä käydään samantapaista hyväntuulista aamukeskustelua.
Sanomattakin on selvää, että VIP-vieras saa tulla kutsumatta, mutta niin saisivat muutkin mukavat ihmiset! Kaikista takapihalla vierailevista ei voi aina sanoa samaa.
Fasaaniherra tulee kutsumatta ja asettuu kukkapenkkiin, rouva pysyttelee taka-alalla. |
Sorsatkin viihtyvät kuivalla maalla samassa kukkapenkissä. Kettua ei vielä tänä keväänä ole näkynyt. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti