tiistai 5. toukokuuta 2015

Hyvää työtä, Jyrki!

Jo kolme iltaa tiukasti tv:n ääressä. Eilen jopa Good Wife -sarja vaihtui jääkiekkoon, vaikka Alician syyttäjävaaliväittely olisi tavallisena maanantaina vienyt kaiken huomion.

Lähes kolmen viikon urakka alkoi vappuna. Vielä ei voi olla varma, jatkuuko se toukokuun 17. päivään asti, mutta koko Suomen jääkiekkokansa tietysti uskoo niin.

Minä myös, vaikka en mielläkään olevani täysivaltainen jääkiekkokansalainen. En käy jääkiekko-otteluissa, en varsinaisesti (?) fanita mitään liigajoukkuetta enkä osaa keskustella kiekosta ammattitermein, en edes osaa seurata pelitilanteita niin, että huomaisin kaiken mitä tapahtuu. Onneksi on selostajat (mutta ketä ne jatkuvat tilastot kiinnostavat?) ja hidastukset!

MM-kisat kokoavat kansan television ääreen harvinaisen yksimielisesti iästä ja sukupuolesta riippumatta. Onhan toki heitäkin, jotka väittävät, ettei kisojen seuraaminen voisi vähempää kiinnostaa, mutta jo seuraavassa lauseessa hekin paljastavat tietävänsä, miten edellispäivän pelissä kävi.

Siis siinä pelissä, jossa toisena osapuolena oli Leijonat. Muista ei ainakaan minulle ole väliä ennen sitä ratkaisevaa koitosta, jossa suomalaisten veri lopullisesti punnitaan. Sitten vastustajastakin voi jo ottaa vähän selvää etukäteen.

Meitä Suomen alkupelejä seuranneita on puolitoista miljoonaa. Voisi veikata, että pelien edetessä joukko vain kasvaa.

Nämä kisat ovat itselleni tärkeät ei niinkään Suomen menestyksen vaan yhden tietyn pelaajan takia. Vain yhden pelinumeron muistan ja tunnistan heti, kun se ilmestyy jäälle ja tv-kuviin. On ollut hienoa seurata tutun nuoren miehen otteita ensimmäisissä arvokisoissaan ja todeta, että hyvin menee. Pienestä pojasta on kasvanut isokokoinen, rauhallinen ja taitava puolustaja, jolla on pelisilmää ja rohkeutta henkilökohtaisiin ratkaisuihin.

Voin tunnustaa, että jännitti, kun ensimmäisen kisamaalin jälkeen odotettiin tulossa olevaa haastattelua. Hienosti sekin meni, ja analyysi pelistä oli ihan sama kuin ottelun jälkeen haastatellulla päävalmentajalla. Ja vilpitön onnen tunne ensimmäisestä isosta onnistumisesta välittyi Suomeen asti. Siitä oli kyynisyys kaukana! Kotikatsomossakaan ei vältytty liikutukselta.

Monen tamperelaisen pikkupojan haaveissa siintää jääkiekkoilijan ura. Tällaiset esimerkit osoittavat, että kaikki on mahdollista, kun on valmis kehittämään lahjojaan, tekemään töitä unelmansa eteen eikä hötkyile turhia.


Jyrkin nimikirjoitus on kohta kuumaa tavaraa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti