Kevätaamuna maalla

Tänä keväänä saan nauttia aamuista niin kaupungissa kuin maallakin. Molemmissa on ihan oma tunnelmansa.

Mökillä kiiruhdan ensimmäiseksi laiturille. Jäljistä päätellen siellä on ollut vieraita. Telkkäpariskunta on aamuretkellään käynyt meidän rannassa ja suuntaa nyt vähän kauemmas. Lokit nauttivat aamuauringosta samalla kivellä kuin eilen ja sitä edellisenä päivänäkin. Joutsenet ovat rakentaneet pesänsä vähän etäämmälle, mutta erotan nekin ilman kiikareita. Järven yli kantautuu kuikan huuto, ja muutama pikkulintu visertää rantametsikössä. Muuten on hiljaista, hiljaista.

 Linnuillakin on omat suosikkipaikkansa.

Tuulisena aamuna kuuluu vain järven kohina, kun laineet liikkuvat ylväinä rantaan. Telkät keikkuvat aalloilla samassa paikassa kuin eilen, mutta lokkeja ei nyt näy. Rantaan on kulkeutunut kortetta, joka siivotaan sitten, kun vesi lämpenee. Nyt se on vasta kymmenasteista, mittasin eilen.

 

Kortteet siivotaan kyllä ja venekin on tarkoitus laskea vesille pikapuoliin.

 

Pihassa on lämmintä, kun aurinko paistaa. Västäräkki keikuttaa pyrstöään juuri haravoidulla nurmikolla. Kannan pyykit narulle liehumaan. Puhtaan, ulkona kuivuneen pyykin tuoksua olen kaivannut siitä asti, kun omakotitalo myytiin.

Aamiainen katetaan ulos autotallin seinustalle. Siinä tarkeni viime juhannuksenakin syödä kerran ulkona, kun aurinko suvaitsi hetken näyttäytyä. Tuoreet sämpylät melkein vielä höyryävät; Mies on ollut ahkera.

Suljetaan silmät, annetaan auringon lämmittää ja mäntymetsän tuoksujen ja äänien kulkea tajuntaan. Mitä, tikka? Tikka on uskaltautunut ihan viereen. Nyt se hakkaa lähimmän linnunpöntön aukkoa isommaksi. Rytmikäs ääni jatkuu ja jatkuu. Eikö se raukka tajua, ettei metalli anna periksi. Vasta kun nousen hakemaan kameraa, lintu lehahtaa lentoon.



Äitienpäiväaamun tunnelmaa. Muistettiin nostaa lippu!

Pikkulintuja on selvästi enemmän kuin pari päivää sitten. Kirjosiepon taidan tunnistaa, muiden kanssa on lajituntemus vielä heikko, mutta opiskellaan, opiskellaan. Linnunlaulukurssillakin on tänä keväänä oltu.

Kukkiakin ilmestyy lisää sinne tänne. Valkovuokot ihastuttavat metsässä ja pihan kukkapenkissä. Rinteeseen on selvästi nousemassa krookuksia tai scilloja; Keski-Suomessa on kevät myöhemmässä kuin Tampereella, jossa ne ovat jo kukkineet hyvän aikaa.

Valkovuokkoja putkahtelee maasta joka puolella.

Kun väsyn pihassa puuhailuun, kävelen taas rantaan. Ja tunnelma vaihtuu.