Nykyisin tulee ihan liian harvoin asiaa kaupungille aamuisin. Silloin kun jostain syystä on lähdettävä liikkeelle ennen yhdeksää, kulkee aistit avoimempina, näkee ja kuulee sellaista, mitä iltapäivän hälinässä ja ihmisvilskeessä ei tule pantua merkille. Oma mielikin on aamulla vielä tarpeeksi tyhjä ottamaan vastaan oman itsensä ulkopuolelta tulevia viestejä.
Lomilla ulkomailla olen aina nauttinut erityisesti kävelyretkistä aamuisissa maisemissa. Kaupunki herää, katuja pestään, ihmiset kiiruhtavat töihinsä, terasseja availlaan, jostain tulee kahvin tuoksu. Kaikki on tuoretta, odottavaa.
 |
| Nyt ei olla Kuubassa vaan Tampereella! |
Saman tunteen voi tavoittaa kotikaupungissaankin, huomasin yllättäen ja ihastuen. Tammerkosken rantaa kävellessään näkee kaupungin turistin silmin, tosin yhtään matkailijaa ei vielä toukokuisena aamuna rantatielle ollut eksynyt, olin melkein ainoa kulkija.
 |
| Tähän maisemaan liittyy paljon muistoja syksystä 1973 lähtien. |
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja sain rauhassa ihastella kosken kohinaa ja ihmetellä kauniita yksityiskohtia, joista osa oli toki ihan uusia, osa selvästikin ollut paikoillaan yhtä kauan tai kauemminkin kuin minä tässä kaupungissa. Nyt vasta ne huomasin!
 |
| Tästä portista olen varmaan kulkenut ennenkin, on sen täytynyt olla tässä jo pitkään.... Takana olevassa Hans Välimäen uudessa ravintolassa muistan kyllä käyneeni maaliskuussa. |
Vielä en ole oppinut eläkeläisen tavoille. Voisinhan tehdä tällaisia kaupunkikävelyjä vaikka joka aamu. Mutta ei, joku syy kaupungille lähtöön pitää olla. Nyt olin matkalla "töihin" eli jokaviikkoiseen opetustuokioon keskustassa.
 |
| Kukkulan kuningas on uusin ihastelukohde Tampereella. |
Tunnilla olin tasapainoinen, rauhallinen, keskittynyt, läsnä - kiitos kaunis keväinen kotikaupunki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti