Ilmaista huvia

Kirjastosta löytyy jokaiselle jotakin lukemista.

Erityisesti tällaisena kesänä (helteet ovat vasta tulossa!), kun on väkisinkin viihdyttävä sisätiloissa, ei voi olla hehkuttamatta ihan ilmaista viihdytyslaitosta eli kirjastoa. Toki kirjastosta on iloa vuoden ympäri ja helteilläkin voi kirjastosta hakea laiturilukemista, mutta tosiaan siis tänä kesänä olen käyttänyt kirjaston palveluja enemmän kuin muina kesinä.

Mökkikunnan kirjasto oli noin kuukauden verran suljettuna ja ennen kesätaukoa haettiin sieltä iso pino lukemista. Koko kasa tuli luettua!

Parhaana saavutuksenani mökillä luetuista pidän Joyce Carol Oatesin Sisareni, rakkaani -tiiliskiviromaania, jossa on peräti 727 sivua (ja jota oli aika hankala lukea sängyssä). Riikka Pulkkisen ohuen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän, kevyen chick lit -kokeilun, sen sijaan lukaisi hetkessä. Oatesin ahdistavan ja kerronnallisesti erikoisen perhe- ja yhteiskuntakuvauksen jälkeen oli mukava keventää omaakin oloa Pulkkisen jatkokertomusromaanin parissa. Mutta pysyvämmän jäljen jätti toki Joyce Carol Oates, jonka kaikkia teoksia olen lukenut ihmetyksen ja ihailun vallassa.

Kotiinkin hankittiin kesälukemista kirjastosta. Tampereella on pääkirjaston lisäksi useita kaupunginosakirjastoja. Olen viime aikoina vieraillut monessa niistä ensimmäistä kertaa ja todennut kaikkien palvelut hyviksi.

Yksikään kirjasto ei ole kuitenkaan aikaisemmin lähettänyt sähköpostia, kun laina-aika on loppumassa. Niin teki mökkikunnan kirjasto pari päivää sitten. Tänään palautettiin kirjat juuri oikeana päivänä ja vältyttiin sakoilta.

Paluu kaupunkiin on edessä ja uutuushyllyyn en nyt uskaltanut edes katsoa.

Tässä on tarjolla kesälukemista. Uutuuskirjat saavat odottaa syksyn pimeneviä iltoja.