Pitäisi olla mielipide

Kuntavaalit lähestyvät, ja kannastaan epätietoisia äänestäjiä on varmaan muitakin kuin minä. Ainakin mikäli uskon niitä kahta keskustelua, joissa olen ollut mukana (lähinna kuunteluoppilaana) ja joissa isommalla porukalla arvioitiin ehdokkaita ja puolueita. Äänestäminen on demokratiassa mielestäni velvollisuus enkä aio luistaa siitä nytkään. Koskaan ennen ehdokkaan löytäminen ei ole ollut näin vaikeaa.

Katsoin maanantaina suomalais-bulgarialaisen Tonislav Hristovin dokumenttielokuvan Hyvä postimies (2016), jossa bulgarialainen pikkukylä on samassa tilanteessa: vaalit ovat ovella. Kylä on kutistunut muutaman kymmenen äänestysikäisen ihmisen rappiolla olevaksi paikaksi. Asukkaista valtaosa on vanhuksia, jotka muistavat vielä paremmat päivät.

Vaaleissa valitaan kylälle uusi pormestari (mm. tästähän Tampereellakin on kyse) ja ehdokkaita on kolme. Entinen pormestari, nuorehko nainen, joka tilaa sanomalehtiä vain ristikoiden takia, viihdyttää itseään soittamalla työhuoneessaan musiikkia kovalla eikä osaa sanoa mielipidettään mihinkään, on tietysti taas ehdolla. Toinen ehdokas on kommunistipuoletta edustava työtä vieroksuva mies, joka kalastelee ääniä olut- ja lihapullatarjoilulla. Hän lupaa palauttaa kommunismin, hankkia Internetin ja lopettaa työttömyyden, jos hänet valitaan. Kolmas ehdokas on kylän postinkantaja Ivan, jonka mielestä kylään on otettava syyrialaisia pakolaisia, naisia, miehiä ja lapsia, jotka Ivanin mukaan toisivat kylään uutta elämää, korjaisivat rappiolla olevia rakennuksia, pelastaisivat tyhjillään olevan koulunkin.

Pakolaisiin kylässä on totuttu, heitä näkee tai ainakin kuulee öisin; kylä on ihan Turkin rajalla ja joku onnistuu välillä livahtamaan rajavartijoilta. Television uutiset tuovat pakolaisongelman laajuuden ja järkyttävyyden kyläläisten tietoisuuteen.

Postia jakaessaan ja muita kyläläisten pikkutöitä hoitaessaan Ivan tekee omaa vaalityötään. Samanlaiset ennakkoluulot ja asenteet ovat häntä vastassa, kuin mihin meilläkin on totuttu.

Elokuva pelkistää isot ongelmat ja tavallisten ihmisten kysymykset ja reaktiot hienosti.

Jos eläisin Ivanin kylässä ja olisin kuitenkin minä, tietäisin kyllä ketä äänestää. Mutta Tampereella, jossa kunnallisvaaliehdokkaita on 665 ja puolueita/valitsijayhdistyksiä 19, valinta on paljon vaikeampi. Vanhaa vahvaa puolueuskollisuutta ei ole tarjolla pelastusrenkaaksi eikä toisaalta riippakiveksikään. Muutaman ehdokkaan tunnen jollakin tavalla henkilökohtaisesti, mutta en kuitenkaan niin hyvin, että tietäisin heidän mielipiteensä kaikesta mahdollisesta.

Kaikesta - siis mistä?

Isoimmat päätökset - tunneli ja ratikka - on täällä tehty, sote siirtyy päätettäväksi muualla. Mitä kunnallisvaltuutetut päättävät, mihin suuntaan he kaupunkia vievät? Toistaiseksi ainakin eri puolueiden ja ehdokkaiden näkemykset ovat jääneet aika hämäriksi. Muutama mielipidekirjoitus lehdessä, siinä kaikki. Vai käydäänkö vaalikeskustelut nykyään pelkästään somessa?

Meidän ovelle ei kukaan tule Ivanin tapaan kolkuttelemaaan ja kertomaan omia visioitaan kaupungin kehittämisestä, itse pitää ottaa selvää ja itsellä pitäisi tietysti olla mielipiteitä. Jotakin selviää ehkä netistä, sieltä täytyy varmaan aloittaa. Jotenkin täytyisi osata itselleen kirkastaa, miten itse haluan kaupunkia kehittää. Siis kenet valitsen ajatuksieni tulkiksi?

P.S. Hyvä postimies tulee teattereihin perjantaina 24.3. Kannattaa katsoa!