Kevätjäälle meno pelotti, kun automatkalla ohitettiin paikkoja, joissa vesi jo virtasi vapaana, ja rannasta katsottuna peilikirkas jää näytti kovin ohuelta. Muiden perässä sinne oli uskaltauduttava, ja kantoihan se. Jään paksuus tuli todistettua ensimmäisen kairauskerran aikana: ainakin puoli metriä.
Sen jälkeen saattoi keskittyä itse asiaan eli jään erikoisiin, kauniisiin kerrostumiin, auringonpaisteeseen ja pikku hiljaa hidastuviin aisteihin. Pilkkiminen on hyvä meditointimuoto. Tai olisi, jos ei olisi kyse kilpailusta, vaikkakin leikkimielisestä. Pitää siis tarkkailla kanssakilpailijoita ja jaksaa vaihtaa paikkaa, jos kala ei ota syödäkseen ensimmäisessä paikassa.
Pilkit olivat omat kolmenkymmenen vuoden takaa, mutta surviaisen toukat ihan tuoreita, hankittu eilen hervantalaiselta huoltoasemalta, johon Erätukusta ystävällisesti opastettiin. Kairaaminen ei ole mitenkään kevyttä puuhaa ja teroitetulla kairalla se sujuu huomattavasti nopeammin kuin tylsällä. Vaatekertoja on syytä olla useita, jos aikoo viettää aikaa istumalla. Muuten on lämpimikseen liikuttava, mikä on tietysti pois kalastukseen varatusta ajasta. Nämä kaikki opit pannaan muistiin sitä varalta, että päästään toistekin pilkkikisoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti