Naapurista mallia?

Joskus iskee naapurikateus, ei niinkään siihen, mitä jollakulla on vaan siihen, mitä hän osaa. Yleensä se vaivaa vain hetken, toisinaan se jää päälle pidemmäksi aikaa.

Istuttiin sunnuntaina iltaa mökkinaapureiden luona ensimmäistä kertaa. Ennen kahvittelua kierrettiin pihapiirissä tutustumassa isäntäparin kätten tuotoksiin. Ja niitähän riitti!

Isäntä oli rakentanut päärakennuksen lisäksi vierasaitan, muokannut vanhasta isosta riihestä rantasaunan ja tunnelmaa henkivän saunatuvan täydellisine keittiöineen ja makuutiloineen. Sen lisäksi rannasta löytyy kesäkeittiö, huvimaja, savusauna ja erikoisuutena sähköistetty nukkumisnila. Niin ja tietysti kasvihuone ja autotalli ja ehkä jotakin muutakin, jonka huomaan vasta toisella kyläilykerralla.



Ei olla Lapissa vaan Keski-Suomessa!

Emäntä on erikoistunut puutarhaan ja kasveihin. Viisitoista isoa kukkamaata erikoisine hyvin hoidettuine perennoineen olisivat voineet olla jostain kauppapuutarhasta. Kasvihuoneessa tomaatit kukkivat ja kurkutkin näyttivät jo lupaavilta. Hyötypuutarhassa valkosipuleita olisi riittänyt myyntiinkin, marjapensaista näytti tulevan mahtava sato ja yrttien suhteenkin tämä talous on varmasti täysin omavarainen.



Näin ensimmäisen kerran parsapenkin.

Sisällä on lisää kasveja ja muita emännän taidonnäytteitä. Itse sain häneltä joulun aikaan huovutetut mökkitossut, nyt hän oli neulomassa sukkia menetelmällä, josta en ollut ennen kuullutkaan: molemmat sukat syntyvät samalla kertaa. Aika monta kaunista paria oli tällä tavalla jo valmistunut, mikä kävi ilmi, kun hän esitteli niistä ottamiaan kuvia. Kuvatkin olivat selvästi taitavan kuvaajan otoksia.

Palasin omalle mökille vähän hämmentyneenä. Uskomatonta, että on ihmisiä, jotka ihan omaksi ilokseen puuhailevat koko ajan - ilman jatkuvaa työntekoa tuollainen ei olisi mahdollista - ja saavat aikaan jotain noin omannäköistään. Jonkinmoiseksi selitykseksi käy toki se, että kyseessä on heidän vakituinen kotinsa, ei mikään mökki.

Mutta ainahan ihminen kääntää ihailun hetkelläkin katseen itseensä: entä minä, mitä minä olen saanut  tai tulen saamaan aikaan? En ainakaan mitään tuollaista. Olen huono oppimaan edes kasvien nimiä, saati sitten niiden hoitamista. Muutkin kädentaidot ovat vähän niin ja näin.

Tässä asiassa tunnen itseni enkä siis kadehdi taitavampia, mutta edelleen jään miettimään, onko minusta mihinkään. Vai joko olisi aika tässä iässä hyväksyä se, että on kaikessa keskinkertainen tai jopa huono, ja se riittää.

"Naapurin tytöltäkö mallin kysyt, " kirjoittaa Helena Anhava. Ja jatkaa: "naapurin tytöllä on oma tausta ja olot. / Sait toiset perintötekijät, / suunnista niiden mukaan, / oma lukunsa on jokainen, /oma biologiansa, psykologiansa, sosiologiansa / kolmiyhteisyys itsekukin. "

Ja vielä Helena Anhavaa: "Älä yritä miellyttää muita, / hukut muiden virtaan, / joskus ajastaan jäljessä oleva / voi olla edellä aikaansa. / Pahinta, mitä ihminen itselleen teki / on että hän väärensi itsensä."

Itsetutkistelu jatkukoon.

Mahoniaa ei löydy tällaisen tavallisen ihmisen puutarhasta.