Eliittiurheilua

Varsin liikunnallinen viikko - golfia, lenkkeilyä, kuntosalia - huipentui lauantaina kunnon penkkiurheilutapahtumaan. Yleisurheilua tuli kesällä seurattua kotisohvalta ihan liikaakin, kun Pekingin kisat tulivat sopivasti päiväaikaan. Siksikin tuntui lähes kansalaisvelvollisuudelta lähteä kannustamaan suomalaisia tv:stä tuttuja urheilutähtiä ja uusia tulevaisuuden lupauksia paikan päälle, eli Tampereen Eliittikisoihin.

Luvassa oli joukko suomalaisten yleisurheilijoiden parhaimmistoa Nooralotasta Ruuskaseen. Ja siellähän he olivat, aika kaukana tosin. Television välityksellä pääsee jotenkin melkein urheilijan iholle, lähikuvat ja hidastukset näyttävät tunteet ja tunnelmat moneen kertaan. Livenä 100 metrin aidat kestää vain sen reilun 13 sekuntia ja se on aika lyhyt aika.

Ja samaan aikaan kun joku hyppää pituutta, tehdään toisella puolella kenttää hyviä korkeushyppytuloksia. Television palveluun tottuneella kesti vähän aikaa ennen kuin oppi katsomaan oikeaan suuntaan oikealla hetkellä.

Tampereen Pyrinnön Jussi Viita ylitti tämän korkeuden ensimmäisellään.

Aluksi keskityttiin korkeushyppyyn asiantuntevien SM-tason oppaiden avulla. Kuultiin sisäpiirin tietoja ja taustoja, kannustettiin, jännitettiin suorituksia ja hihkuttiin onnistumisia.

Kisojen luultavasti odotetuimmat hetket oli säästetty loppupuolelle. Miesten keihäskaaret olivat näyttäviä eikä Antti Ruuskanen pettänyt nytkään. Samoin Nooralotta Neziri otti voiton lähes näytöstyyliin.



Näin lähetetään juoksijat matkaan. Pyssyn ääni oli todella vaatimaton. Odotin kunnon pamausta!

Sateenvarjo oli mukana, mutta sitä ei onneksi tarvittu, kun istuttiin katetussa katsomossa. Urheilijat sen sijaan kastuivat parin ensimmäisen tunnin aikana. Märät suorituspaikat vaikuttivat varmaan tuloksiinkin ainakin korkeus- ja seiväshyppypaikoilla. Sitten sade onneksi loppui. Mutta koleus jatkui ja hiipi huonosti varustautuneen katsomossa istujan "luihin ja ytimiin". Vaikka katsomossa todella kannustettiin taputtamalla lähes jokaisen urheilijan suoritukselle ennen (hypyt ja heitot) ja jälkeen (juoksut), eivät edes kädet pysyneet lämpiminä.

Toivottavasti urheilijatkin pääsivät kisan jälkeen saunaan niin kuin me. Ensi vuonna kun Suomi-Ruotsi maaottelua otellaan Tampereella, olen varmasti paremmin pukeutunut!  Silloin on katsomo täynnä ja tunnelma korkealla.

Vuoden päästä toppavaatteet päälle ja Suomea kannustamaan!

Kaikki kunnia tällaisten kisojen järjestäjille. Vapaaehtoisten varassa toimiva organisaatio pelasi loistavasti. Minuuttiaikataulussa pysyttiin, yleisö oli hyvin mukana ja eliitti täytti odotukset.