Tässä iässä uuden oppiminen vaatii enemmän aivoilta ja silmiltä kuin nuorempana, mutta ehkä se kuitenkin on mahdollista (kyseessä on siis kokeilu!). Tavoitteet kannattaa ainakin alkuun pitää matalalla: olen luvannut itselleni että voin lopettaa ilman syyllisyydentuntoja, jos siltä tuntuu.
Neljä kaksoistuntia takana olen siis todella vasta-alkaja, mutta jonkinlaisen aavistuksen arabian kielen perusasioista olen jo saanut, lähdinhän liikkeelle ihan nollasta. Osaan tervehtiä ja kiittää, kertoa nimeni, kotimaani ja ammattini (leikin olevani edelleen opettaja) ja periaatteessa kysyä keskustelukumppanilta samat asiat.
Muutamat puhekielen fraasit pystyy näköjään oppimaan suhteellisen helposti. Saa nähdä miten kauan pysyvät mielessä! Sanaston oppiminen on tosi hankalaa, kun kirjoitusjärjestelmä on vielä täyttä hepreaa, jos tässä voi tuollaista vertausta käyttää. Siis muistin tueksi ei voi käyttää kirjoitusta, kun osaa vasta muutaman merkin.
 |
| Oppiminen edellyttää kotitöitä. |
Oman haasteensa oppimiseen tuo se, että egyptiläinen opettaja
opettaa englanniksi. Tavallaan kaksi kärpästä kerralla; ei englannin kertauskaan pahitteeksi ole. Kaikki kielioppitermit ja sananselitykset eivät kuitenkaan aina ihan sekunnissa aukea.
Kirjoitusta opettelen oppituntien lisäksi netin Memrise-ohjelman avulla, josta kaikesta uudesta tietävä Poika antoi vihjeen. Mitä useampia kanavia, sitä vahvempaa oppimista, kai. Memrisessa voi toistaa toistamasta päästyään ja seurata oppimistaan vaikkapa tilastojen avulla. Jos kilpailu innostaa opiskelemaan, niin sekin on mahdollista (parhaimmillaan olen ollut noin 150.).
 |
| Memrise-ohjelmasta on huvia ja hyötyä. |
Uusi kieli avaa uuden maailman. Opiskelu tuo mukanaan myös uusia ihmisiä, kiinnostavia opiskelukavereita. Olen kurssilla vanhimmasta päästä (suoraan sanottuna vanhin), ja on mukava kuulla graduntekijän tulevaisuudensuunnitelmista tai syyslomalaisen tulevasta Ranskan-matkasta. Nuorille kielen oppiminen näyttää olevan helppoa - osalla on arabiankielisiä ystäviä ja puhekieltä tulee varmaan harjoiteltua kotioloissakin.
Minä yritän harjoitella keskiviikon Luetaan yhdessä -ryhmässä, jossa on muutamia arabiankielisiä naisia. Sanon jonkun ystävällisen tervehdyksen, kokeilen ymmärtääkö joku.
Jollakin tavalla osaan ehkä asettua paremmin heidän asemaansa nyt, kun olen istunut oppitunneilla, joissa opiskellaan minulle täysin vierasta kieltä. Äännän hassusti, kuulen väärin, ymmärrän hitaasti ja jännitän etukäteen omaa vuoroani. Ehkä omilla opiskelijoillani on samanlaisia kokemuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti