Mekin lähdettiin järven rannalta metsän keskeltä ja mentiin torille juuri siihen aikaan, kun tiedotusvälineet olivat kertoneet koko Suomen pysähtyvän normaaleista toimistaan ja menevän osoittamaan mieltä.
Keskisuomalaisen pikkukaupungin torilla oli meininkiä. Sadepilvet vasta uhkailivat ja torikauppa näytti käyvän. Ihmiset olivat tulleet ostamaan perunoita ja muita lähitilojen tuotteita. Kukaan ei ollut tullut paikalle kertomaan julkisesti mielipidettään hallituksen politiikasta. Yksi iso banderolli torilla oli. Siinä luki NÄLKÄPÄIVÄ, ja SPR:n keräyslippaiden kanssa oli liikkeellä useita ihmisiä.
 |
| Sadepäivästä huolimatta Nälkäpäivä-kerääjiä oli eri puolilla kaupunkia. |
Kaikkien liikkeiden ovet näyttivät olevan auki, parissa poikettiin ja saatiin hyvää palvelua. Marketin edustalle oli pystytetty Nälkäpäivä-pöytä, josta olisi voinut ostaa hernekeittoa. Kaupassa oli paljon väkeä ja lisää Nälkäpäivä-kerääjiä. Palvelutiski oli suljettu yhdentoista ja yhden väliseksi ajaksi.
 |
| Tämä oli ainoa merkki suuresta mielenilmauksesta. |
Halusimme ostaa tiskistä kalaa ja sen vuoksi oli pakko odottaa. Kahvilassa (siinä joka kesällä avattiin ja johon suhtauduin alkuun varauksella, mutta josta on nyt tullut kantapaikka) oli paljon asiakkaita, osa lounaalla, osa kahvilla. En kuullut kenenkään puhuvan politiikasta.
Tunnin odottamisen jälkeen saatiin muikut ja tyytyväisinä kauppareissuun palattiin metsän keskelle. Oli saatu ruokaa viikonlopuksi, nautittu paikallisia herkkuja, nähty miten tavalliset ihmiset Suomessa elävät, osallistuttu ropoinemme päivän
keräykseen.
Väärinkäsitysten välttämiseksi: tämä ei ole mikään poliittinen mielipide. Pienituloisen eläkeläisen ei kannata ottaa kantaa isoihin palkkatyöläisten asioihin. Eletään arkea, poimitaan puolukoita ja keskustellaan lähinnä pakolaispolitiikasta. Nälkäpäivä on meillekin tänään tärkeämpi aihe kuin palkkapolitiikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti