Olen myös ilahtunut, nauranut, innostunut ja ollut omasta mielestäni ihan hyvä tyyppi. Olen liikuttunut luonnosta ja ihmisistä, maailman menostakin, jopa pääministerin puheesta.
Melkoinen kirjo tunteita ja tuntemuksia yhteen päivään!
 |
| Tällainen näkymä herättää ehdottomasti onnellisia, kiitollisia tunteita. |
Vaihdevuodet ovat toinen murrosikä. Tunteet tulevat ja menevät melkoista vuoristorataa, ainakin minulla. Ero teini-ikäisen murrosikään on siinä, ettei yhteen tunnetilaan jää vellomaan päiväkausiksi ja kuvittele vaikkapa masennuksen olevan loputtomasti jatkuva tunnetila. Nyt jo tietää, että huonoa päivää saattaa seurata oikein erinomaisen hyvä.
Sitä en tietenkään tiedä, onko tässä vuoristoradassa kyse vain vaihdevuosista vai olenko loppuelämäni tällainen tunne-elämän tuuliviiri.
Saattaahan käydä niinkin, että vielä vanhainkodissa tai missä ikinä ne viimeiset dementoineet vuodet kuluvatkaan, kiukuttelen, ihastelen, valitan, itken, nauran, haukun ja halaan hoitajat ja paikalle mahdollisesti uskaltautuvat sukulaiset. Enkä siis osaa ja ymmärrä vain tyynesti hymyillä viisasta kaiken tietävää hymyä ja olla aina positiivinen ja tyytyväinen.
Toivottavasti vielä on aikaa oppia vahvistamaan myönteisiä tunteita ja olemaan rauhallinen niiden hetkellisten muiden tuntemusten kanssa. Tai sitten kun hormonitoiminta lopullisesti lakkaa vaikuttamasta (lakkaako?), ymmärrän jäädä onnellisten osastolle ja olla miettimättä itseäni ja tunteitani sen kummemmin.
 |
| Iloitsenko naapurin pihassa kasvavista viinirypäleistä, jotka aidan raosta pyrkivät meidän puolelle? Vai tungenko ne takaisin omaan pihaansa? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti