Syksyn merkkejä

Pari viikkoa sitten en vielä uskaltanut kirjoittaa tuollaista otsikkoa, vaikka kyllä niitä jo silloin luonnossa näki. Siis syksyn merkkejä. Kesän lämpö oli kuitenkin silloin niin hallitsevana, että halusi jäädä siihen hetkeen, makaamaan laiturille jalat ja katse kohti sinistä taivasta, ja melkein unohtaa tulevan. Ja ihan vain siksi, että sitä herkkua oli saanut niin vähän kesän aikana maistaa. Mutta tänään syksy on jo täällä.


Aurinko laskee jo kovin aikaisin.

Ei minulla mitään syksyä vastaan ole, ei ainakaan ole ennen ollut. Olen jopa pitänyt syksyä vuodenajoista parhaana. Syksy on aktiivista, reipasta, uuden aloittamisen aikaa. Jos aurinko näyttäytyy, mieli voi pysyä iloisena ja odottavana aina marraskuulle asti. Kirkkaat, kuulaat syyspäivät innostavat jaksamaan.

Tänään ei ole sellainen päivä. Taivas on pilvessä ja tuulenpuuskat riepottavat hameen helmaa. Kesäpukeutumiseen tottuneena lähdin aamulla kaupungille liian vähissä vaatteissa, ja ennen kotiin paluuta oli ihan pakko käydä kauppahallissa lämmittelemässä lohikeitolla.

Se olikin mukava, syksyinen kokemus. Koko kesänä ei ole ollut asiaa halliin, kesällähän käydään hakemassa ruuat maalla metsästä ja kaupungissa torilta. Pieni kahvila hallissa oli täpötäynnä ja ihan tuntemattomat ihmiset juttutuulella. Arvioitiin kahvilan keitot ja sain kuulla tarinaa Lemmenjoen kalastusreissusta, taitavista siivoojista ja maalla asumisesta. Siihen olisi voinut jäädä rupattelemaan koko iltapäiväksi, jos ei olisi tarvinnut tehdä tilaa seuraaville asiakkaille.

Ihmiset, vanhat tutut ja yllättävät uudet tuttavuudet kuuluvat syksyyn. Tänään aloitettiin syyslukukausi maahanmuuttajanaisten suomen kielen opetusryhmässä ja siellä oli monta tunteikasta tapaamista. Joku kevään opiskelijoista oli päässyt jatkamaan opintojaan muualle, ja se on aina hieno uutinen. Lahjakkaat naiset löytävät kielitaidon avulla paikkansa Suomessa! Uusia opiskelijoita tuli taas eri puolilta maailmaa; aika moni aloittaa ihan alkeista ainakin suomen kielen opinnot, jotkut jopa opiskelun ylipäätään.

Itsekin olen aloittamassa kieliopintoja pitkästä aikaa. Ilmoittauduin arabian kielen alkeiskurssille, joka alkaa ensi maanantaina. En ole asettanut kovin korkeita tavoitteita opiskelulle: jos se osoittautuu liian vaikeaksi tai raskaaksi, lopetan suosiolla. Jotenkin on tuntunut hyvältä ajatukselta altistaa itsensä samaan tilanteeseen kuin omat opiskelijani ovat eli yrittää opiskella jotain, josta ei ymmärrä alkuun yhtään mitään.

Syksyllä kuuluisi tietysti aloittaa joku liikuntaharrastuskin. En mahtunut pilates- enkä fysiokimppatunnille, joten se asia on vielä kesken. Toistaiseksi lenkkeillään ja pelataan golfia niin kauan kuin kelejä riittää, eli toivottavasti pitkään.

Tavalliseen, edes vähän aikataulutettuun ja ohjelmoituun arkeen palaaminen tuntuu hyvältä. Lämpimämpiä vaatteita täytyy kyllä kaivaa esille. Olisikohan jo sinisen kevyttoppatakin aika?

Sieni-ihmeet saavat kasvaa mökillä kaikessa rauhassa. Nyt on kaupunkielämän vuoro.