Onnellisesti uupunut

Viikonlopun isovanhemmuus on varmaan ihanin tapa väsyttää itsensä. Pikku tuhisijan ja energisen kolmevuotiaan seurassa ei ehdi hetkeäkään ajatella itseään ja omia tavanomaisia tarpeitaan. Tukka saa hapsottaa, kuntosali voi jäädä väliin, lempiohjelmat katsomatta.

Mummon ikiaikainen tehtävä on ruokkia pesue kunnolla, vaikka se ilmaantuisikin paikalle melkein yllätyksenä. Onneksi pakastin on täynnä marjoja ja isompi lapsi oppinut pitämään kaikista niistä. Tosin hän voi jälkiruokakulhon äärellä todeta, että "Nyt en jaksa enää, kun täällä on näitä puolukoita". Mutta spelttivispipuurossa puolukat maistuvat ja hän ottaa puuroa lisää neljä kertaa ja laskee kerrat itse.

Tervetuloa mummolaan!

Saunaan kolmevuotias haluaa mummon ja papan kanssa. Parvekkeella käydään välillä vilvoittelemassa ja ihastelemassa täysikuuta. Sitten hän voikin toivottaa saunaan meneville vanhemmilleen: "Mukavaa kuuiltaa!"

Entä se pieni tuhisija? Hän ei vielä välitä marjoista tai muista mummon herkuista, äidinmaidossa on kylliksi. Mutta seurustella hänkin jo haluaa ja katselee tarkasti, mitä muut puuhaavat. Siis silloin kun on hereillä. Enimmäkseen hän vielä nukkuu. Lapsen unen äärellä aikuisen touhukin hetkeksi rauhoittuu. 

Viisi kertaa päivässä ruokaa, välillä ulkoilua, leikkiä ja lukemista (ja vaipanvaihtoa vauvalle). Mummo voi vain huokaista onnesta, kun saa vauvan hymyilemään tai isoveljeltä odottamattoman halauksen.

Kolmevuotiaan hiekkaleikeissä on järjestyksen aika.