Mukana muodissa?

Ostin syyskuun alussa lähimarketin kenkäkaupasta tarjousnilkkurit. Silloin ei vielä varsinaisesti ollut nilkkurikeli, mutta tiesin sen olevan tulossa, nilkkuritarve oli huutava ja tarjous hyvä. Hyvä siinä mielessä, että kengät tuntuivat mukavilta jalassa eivätkä maksaneet mahdottomasti. Ruskea värikin miellytti silmää monien mustien syys- ja talvikenkäkausien jälkeen.

Ruskeat nilkkurit antavat vanhalle takille uuden ilmeen.

 

Ensimmäiseksi nilkkureitani ihasteli Tytär Tampereen-visiitillään. Siis ihan itse, en kerjännyt ihasteluja. Syyskuun lopussa uskalsin laittaa kengät jalkaan Helsinkiin (ja oli oikeastaan pakkokin, kun ne olivat ainoat, jotka minulla siihen säähän oli). Siellä oli koolla enemmänkin nuorisoa. Ja minun kenkäni erottuivat edukseen eteisen kenkäröykkiöstä! Niitä käytiin joukolla tutkimassa.

Miniä halusi samanlaiset. Luulin ensin, että se oli vitsi, mutta parin päivän päästä WhatsApp lähetti kenkäkuvia ja tiedusteluja, mitkä olivat oikeat. Loppujen lopuksi hän ei päätynyt ihan samoihin, mutta hyvin samankaltaisiin kyllä (ja sekin oli vain huonon palvelun syy eli hyvä myyjä vei voiton).

Nyt olen vielä tyytyväisempi hankintaani kuin alun perin osasin kuvitellakaan. Tässä iässä on mahtavaa tuntea olevansa muodissa mukana (vaikka vain vahingossa). Nilkkureissa olo on suorastaan tyttömäinen!


Nilkkurit lähdössä teatteriin.

Hassua, miten tärkeät kengät voivat olla. Tuli mieleen sekin kerta, kun kärsin auttamatta epämuodikkaista kengistäni (jotka olivat joskus olleet tyylikkäät) eräässä hienossa juhlassa, josta en sitten muuta muistakaan kuin että nolona vertailin koko illan kenkiäni toisten naisten jalkineisiin.

Parhaiten nilkkurit viihtyvät farkkujen kanssa.