Lehtikaali tuli tutuksi jo kevätpuolella, olisiko ollut Pojan perheessä, josta uutuustuotteet meidän ruokapöytäämme yleensä löytävät tiensä. Ensimmäistä lehtikaalikosketusta tai -maistiaista en muista, mutta nykyisin sitä löytyy jääkaapista usein.
Ujutan sitä melkein mihin tahansa: keitot saavat lehtikaalista makua ja väriä, ja lehtikaalimunakas on ihan mahdottoman hyvää. Tosi tärkeää on, että kaali on kotimaista, mielellään luomua. Koska Mies ei ole yhtä ihastunut lehtikaaliin kuin minä, sen käyttöä täytyy vähän rajoittaa.
Lehtikaali näyttää ja maistuu hyvältä. |
Kvinoakin on näitä Pojan opettamia raaka-aineita. Pikku hiljaa olen oppinut valmistamaan sitä niin, että siihen tulee oikeasti makua eikä se ole pelkkä lisäke. Kvinoasalaatti vaikkapa aurinkokuivatun tomaatin tai kapriksen maustamana on mukava iltapala.
Siemennäkkärireseptin sain tutulta opettajalta, joka toi alkusyksystä maistiaisia yhteiseen ruokapöytään. Se oli menoa kerrasta! Pellillisen näkkäriä tekaisee hetkessä, ja jauhottomana se sopii jokaisen ruokavalioon.
Siemennäkkäriä on tehty vieraille, viety tuliaisiksi (viedään jatkossakin!), tehty tilauksesta ja reseptiä jaettu gluteenittomasta leivästä kiinnostuneille. Se on mainio leivän korvike tai pieni naposteluherkku vaikkapa viinilasin kera.
Korillinen siemennäkkäriä katoaa hetkessä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti