Aarrekartta toimii!

Ensimmäisen aarrekarttani tein yli kymmenen vuotta sitten. Istuimme iltaa silloisen työkaverini kanssa, söimme sienipiirakkaa, joimme punaviiniä ja rupattelimme. Joka puolella pöytää oli naistenlehtiä, ensin siistejä, lopuksi silputtuja. Saksimme lehdistä meitä puhuttelevia kuvia ja tekstejä, jotka päätyivät siististi liimattuina molempien omalle A3-kokoiselle paperiarkille. 

Tuota tuotosta ei ole enää ole. Muuton aikana se päätyi varmaankin roskiin tai paperinkeräykseen. Eikä sitä enää tarvittaisikaan. Koen että se täytti tarkoituksensa: silloiset haaveet ja unelmat, tiedostamattomatkin, todellakin toteutuivat, niin uskomattomalta kuin se ehkä kuulostaakin. 

Muutaman kuvan ensimmäisestä aarrekartastani muistan vielä elävästi. Yhdessä kuvassa oli nainen korkealla kalliolla katsellen alapuolella avautuvaa maisemaa. Tunnistin maiseman heti, kun pääsin sinne itse. Kuvaa leikatessani en ollut ajatellut, että se oli Kolilta, minua viehätti vain se avaruus ja kauas näkemisen tunne ja kuvitelma hengittämisen helppoudesta. Mutta siis todellakin pääsin Kolille, ihan samaan paikkaan kuin kuvan nainen ja tunnelma vastasi mielikuviani.

Toisessa mieleen jääneessä kuvassa käveli nainen rantakivillä. Tekstissä puhuttiin jotain vedestä ja saunakin taidettiin mainita. Sen haaveen toteuminen kesti pidempään, olin jo alistunut siihen, ettei siitä tule ikinä mitään. Mutta tulipas! Ehkä mökkiranta ei ihan vastaa muistikuvaani aarrekartan kuvasta, mutta aika lähelle se tulee. 

Viime syksynä askartelin ystävän kanssa toisen aarrekarttani. Tilanne oli hyvin samankaltainen kuin ensimmäisellä kerralla (ehkä puhetta - ja viiniä - oli vieläkin enemmän), mutta lopputulos tuntui minusta jotenkin keskeneräiseltä. Ihmettelin jälkeenpäin, haluanko oikeasti tällaisia asioita. 

Tällaiset kuvat ja tekstit puhuttelivat vuosi sitten.

Vuodessa niistä yllättävän moni on kuitenkin käynyt toteen. Hyvin usein istun tietokoneen ääressä katselemassa kaukaisuuteen kuten aarrekartan keskellä oleva nainen. Kirkkaita oivalluksen hetkiäkin on ollut. Kunnosta huolehtiminen tuntuu entistä tärkeämmältä. Teatterin, tosin useimmiten elokuvateatterin katsomossa istun aika säännöllisesti. Rantaravintoloita oli kesällä Hangossa melkein kuin aarrekartan kuvassa. Somalialaissyntyisen kirjailijan kirjan olen lukenut ja aika monta muutakin kertomusta niiltä alueilta, joista meille nyt tulee maahanmuuttajia. Ja metsässä olen onnellisin!

On siis todistettu, että aarrekartta selkiyttää omia haaveita ja auttaa toteuttamaan niitä. Kun se on näkyvällä paikalla, pitkän tähtäimen tavoitteet pysyvät mielessä arjen keskellä. 

Taitaa olla uuden aarrekartan aika. Ja sen askarteleminen on mukavaa puuhaa!

Vanha aarrekartta on tehnyt tehtävänsä. Tärkein niistä oli varmaan rohkeuden ja itseluottamuksen kasvattaminen.