Ensilumen päivä

Minä kuulun niihin, jotka eivät huokaile onnesta, kun taivaalta sataa ensilumi. Sehän tietää hyvästejä syksylle, loskaa, liukkaita kelejä, hyytäviä pakkaspäiviä ja paksua pukeutumista. 

Mutta on lumessa hyviäkin puolia, paljon. Sankka sade tyynnyttää mielen, rauhoittaa puuhastelemaan kotona tai vain makailemaan sohvalla (tein sitä koko aamupäivän), kun ei ole pakkoa lähteä mihinkään. Kolmenkymmenen vuoden takainen marraskuu palautuu etsimättä mieleen. Silloin katselimme äidin kanssa keittiön ikkunasta pihalle, joka hiljalleen peittyi valkoiseen vaippaan. Ruokailuhuoneen puusohvalla nukkui vajaan kahden kuukauden ikäinen tyttövauva. Silloinkaan ei ollut tarvetta enempään, elämä oli siinä ja onni täydellistä.

Lumisateen jälkeistä maiseman valaistumista ei voi olla ihastelematta. Ollaan sen verran syrjässä keskustan ruuhkista, että meillä ei näy loskaa, vain puhdasta valkeaa. Aika usein muutos on hyvästä, tällainen muutos on sitä aina. Ohut valkoinen kerros ei vielä riitä peittämään kuihtuneita kasveja, mutta lumella kuorrutettuina ne näyttävät upeilta (tai ainakin erilaisilta kuin eilen).

Puolenpäivän aikaan lumipeite oli ohut, illalla lunta oli jo paljon enemmän.

Sellainenkin aika oli, kun marraskuun pimeys tuntui kestämättömältä ja lumettomat talvet vaikuttivat mieleenkin. Pohjoisesta muuttaneena ja ainakin puolet vuodesta hankien keskellä asuneena en aluksi ymmärtänyt, miksi mieli oli niin apea, ennen kuin ensilumen sadettua kaikki kirkastui. Nyt yli neljänkymmenen eteläisen Suomen talven jälkeen en enää kaipaa samalla tavalla oikeita talvikelejä, hyvät ulkoilusäät riittävät. Tärkeintä on päästä joka päivä lenkille. 

Ennustettiin Miehen kanssa syvällisessä keskustelussa lounaskeittoa lusikoidessa, ettei tämä lumi jää pysyväksi. (Käymme usein syvällisiä sääkeskusteluja!) Ennustus ei perustu muuhun kuin sisäiseen varmuuteen ja vuosien kokemukseen. 

Lohdutukseksi ensilumen päivänä (en ihan tarkkaan osaa määritellä, miksi kaipasin lohdutusta) noukin kaupasta ostoskärryyn pari pientä valkoista princettiatähteä, jotka näyttävät kyllä aika lailla joulutähdiltä. Mutta kutsutaan niitä nyt sitten princettiatähdiksi. Sama logiikka kuin kaamosvalojen kanssa varmaan toimii. 

Tältä näyttävät princettiatähdet ensilumen päivänä.