Tänä syksynä syystyöt huitaistiin kiireellä, mutta toki tehokkaasti. Katse oli jo keväässä, jonne suunniteltiin puiden kaatoa (Mies) ja kivikkoryhmän uudelleen perustamista (minä), joka tullee olemaan voimat ylittävä urakka.
Mökillä ei kuitenkaan pihankaan tarvitse olla tiptop, vaan kyse on enemmänkin omasta halusta kokeilla jotakin tai muokata pihapiiriä omia kauneusarvoja vastaavaksi. Siis uudistuksia tehdään, jos jaksetaan ja jos siltä näyttää.
 |
| Haravankin täytyy välillä levätä. |
 |
| Ennen-jälkeen -kuvilla voi houkutella itsensä tekemään enemmän kuin oikeasti jaksaisi. Tämä on ennen. |
 |
| Tämä on tietysti jälkeen. Minusta kannatti! |
Haravoidessa oli aikaa ihmetellä muutakin kuin marraskuun hämärää ja hiljaisuutta. Vaikka talvea odotellaankin, näyttää lämmin syksy sekoittaneen muitakin kuin minut. Omenapuu ja vadelmapensas odottavat kevättä maalis-huhtikuisessa asussaan, joku pensas on uskaliaasti mennyt vielä pidemmälle. Toivottavasti ne jaksavat taistella läpi tuiskun ja pakkasen, sillä niitäkin on varmaan tulossa.
 |
| Lämmin syksy on sekoittanut minut ja jonkun muunkin. |
Viime joulun postikorttimaisema mielessä suunnataan hetkeksi katseet jouluun: valkoiseen hankeen, potkukelkkaretkille houkuttelevalle järvelle ja laiturin alle syntyvään jääpuikkomaailmaan. Voikohan sellaista joulua enää tulla?
Sitten onkin taas aika nauttia keväästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti