Hyvää kahvia

Nyt otan ison riskin. Kahvi on asia, josta minun ei pitäisi kirjoittaa. En tiedä aiheesta mitään, vaikka useamman vuoden ajan minua on yritetty sivistää ja lähes jokaisella vierailulla Helsingissä puhutaan kahvista. En vain opi. Minulla ei ole mitään käsitystä, miten arabica ja robusta eroavat toisistaan (tai nyt on, kun juuri opiskelin asiaa Wikipediasta, mutta kauan se tieto ei päässä pysy, veikkaan) eikä kunnollista tietoa oikeastaan mistään muustakaan kahviin liittyvästä.

Muutama kahvipensaan papu meillä on kotona tuliaisina Tansanian-matkalta yhdentoista vuoden takaa. Silloin pääsin aika lähelle kahvin alkuperää. Joka päivä juon kaksi tai kolme kupillista, itse tai jonkun muun keittämää. Siis jotain pitäisi tietää ja jotain mieltä pitäisi osata olla.

Jotenkin tuntuu siltä, että opin vaikka arabiaa helpommin kuin kahvialan sanastoa. Olen siis muiden armoilla silloin kun pitäisi tehdä uusia valintoja. Jos olen omillani, ostan aina Tummaa Presidenttiä, jota opin juomaan vuosia sitten kaupan kahviesittelyn ansiosta. Se maistuu paremmalta, täyteläisemmältä kuin Juhla Mokka, jota lapsuudenkodissa juotiin ja jonka ennen Tummaa aina ostoskoriin valitsin.

Silloin kun saan oikein hyvää kahvia, tunnistan sen kyllä. Niin on käynyt ihan lähiaikoina peräti kaksi kertaa ja siksi innostuin aiheesta.

Ensimmäinen kerta oli yllättäen saatu pikkumukillinen suomen kielen opetusryhmässä. Yksi syyrialainen opiskelijani oli tuonut meidän ryhmälle termospullossa kahvia, jota hän kaateli kaikille. Kahvi oli vahvaa, mustaa ja tuoksuvaa. En tiedä miten paljon tilanne vaikutti makuaistimukseen, mutta hyvää se oli. Vielä ei yhteinen kielitaitomme riittänyt selvittämään, millaisesta kahvista oli kyse. Suomalaiselta peruskahvilta se ei maistunut.

Mutta osaavat suomalaisetkin. Viikonlopun ostosreissulla keskikaupungilla poikkesimme Verkatehtaankadulla olevaan Mokkamestareiden kahvilaan, joka toimii myös myymälänä. Googletin ja selvisi, että Mokkamestarit on suomalainen, vuodesta 1990 toiminut paahtimo.


Ikkunapöytä oli oivallinen valinta uusille elämyksille!

Kahvilan musiikki ja soitin tuovat mieleen menneitä.

Joskus olemme saaneet lahjaksi Mokkamestareiden kahvipaketin, jota on juotu harvinaisena herkkuna. Kahvilassa valitsimme päivän kahvin (turvallista, tavallista!?) ja sen seuraksi yhden jaettavan leivonnaisen. Molemmat valinnat osoittautuivat täydellisiksi. En taaskaan osaa eritellä makuelämystä sen kummemmin, mutta niin hyvää se oli, että jatkossa harkitsen tarkkaan, kannattaako poiketa kahviloihin, joissa tarjotaan jotain peruskahvia. Ei ainakaan kahvin takia kannata!

Hieman kalliimpi Mokkamestareiden kahvikupillinen on kuin kahvi vaikka muutamassa lähistöllä olevassa kahvilassa, mutta mielestäni hinta-laatusuhde on kohdallaan. Ja kahvilaelämykseen kuuluu muutakin kuin maku. Lisäksi voi nautiskella nuorekkaasta miljööstä, yllättävistä ideoista sisustuksessa ja kahvilan vilkkaasta ihmisvirrasta.

Iltapäivän kahvihetki maistui pitkään hyvältä. Ehkä seuraavalla kerralla mukaan lähtee kahvia kotiinkin.

Ikkunapöydällä oli tarjolla mielenkiintoista luettavaa.