Naapurien lapset olivat vielä nopeampia. Jo eilen pihaa isännöi (vai emännöi - onko lumiukko aina ukko?) kaksi komeaa lumiukkoa.
 |
| Naapurin ovea vartioiva lumiukko on saanut tuoreen lumikuorrutuksen ja monta taputusta. |
Lumitöiltä onneksi vielä vältyttiin. Kun oltiin lähdössä salille, oli naapurin nuori isä jo ehtinyt kolata puoli pihaa ja kaikki oli valmista, kun palattiin takaisin. Hyötyliikuntaahan se on, mutta liikun mieluummin salilla vähän monipuolisemmin. Tänään on kyllä siinä ja siinä, etten palannut heti pukuhuoneesta takaisin kotiin, kun kaivelin treenikassista likomärkiä vaatteita. Juomapullo oli menomatkalla valuttanut melkein koko sisältönsä kassiin (ja auton takapenkille, minkä huomasin vasta paluumatkalla).
Tiesin sen alitajuisesti koko matkan salille, oikeastaan jo siitä hetkestä, kun heitin sen syyllisen pullon (tai minä kai se syyllinen pikemminkin olin) kassiin. Monta kertaa ajattelin, että olisipa kurjaa, jos vesipullo ei olisi kunnolla kiinni. Eikä se ollut!
Sama juttu on ollut vahinkojen kanssa ennenkin. Kun tavarat hukkuvat ja unohtuvat, sen tavallaan alitajuisesti tietää, mutta ei osaa kuitenkaan toimia toisin. Tästä pullovahingosta otan kyllä opikseni - ainakin vähäksi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti