Tänä iltana tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun aloitin tämän bloggausharrastuksen. Silloin sanoin hyvästit liialliselle itsekritiikille ja annoin itselleni luvan nauttia naputtelusta. Eräässä nuoruuden vaiheessa haaveilin toimittajan ammatista, ja ehkä tämä tekstin ja kuvien yhdistely on jonkinlaista toteumattoman haaveen korviketta.
123 juttua erilaisista aiheista on sen jälkeen lähtenyt maailmalle tai pikemminkin taivaan tuuliin vai mihin bittiavaruuteen ne mahtavatkaan häipyä. Mitään erityisiä tavoitteita tekstien määrän tai sisällön suhteen minulla ei alkuun ollut. Nyt huomaan, että julkaisen uutta noin kolmen päivän välein. Jos julkaisuväli venyy pidemmäksi, huomaan huolestuvani. Alkuun olin niin innostunut bloggaamisesta, että juttuaiheet pyörivät päässä kaiken aikaa. Nykyisin pää on siinä asiassa jo rauhoittunut.
Lähdin siis vähän soitellen sotaan. Myöhemmin opin, että bloggarilla pitäisi olla tavoiteyleisö ja hänen pitäisi selkeästi keskittyä blogissaan johonkin tiettyyn aihepiiriin. Minä kirjoitan mistä milloinkin. Sen tein selväksi itselleni alussa, että minkään ruoka-, sisustus-, muoti- yms. blogin kanssa en lähde kilpasille. En myöskään halunnut kirjoittaa liian intiimejä paljastustekstejä itsestäni tai läheisistäni. Melkoista tasapainoilua siis.
Koukuttava harrastus tämä on ollut. Eikä vähiten tilastojen takia! Blogin katselujen määrää tulee seurattua säännöllisesti. Nyt ihmettelen, katseleeko joku oikeasti Venäjällä blogiani, kun sieltä on viime aikoina ollut useampaan kertaan tilastomerkintöjä. Kiinnostavimpien tekstien järjestystä on myös mukava tarkkailla. Yksi on edelleen ylittämättä eli ensimmäisten tekstien joukkoon kuuluva Mori, jonka joku oli vastikään taas löytänyt. Ja vaikka en muotijuttuja kirjoitakaan, niin kaikki pukeutumiseen liittyvä näköjään kiinnostaa.
 |
| Mori on nyt vähän erinäköinen kuin tässä vuosi sitten otetussa kuvassa. Hymy on kuitenkin edelleen herkässä. Uusia Mori-juttuja on luvassa! |
Kesä ja mökki näyttävät tilastojen valossa olevan lempiaiheitani. Enkä ihmettele: hurahdin mökkielämään, metsään ja järveen aika totaalisesti. Lähes kaikki kuluneen vuoden luontoelämykset ovat olleet lajissaan ensimmäisiä kokemuksia mökillä. Saa nähdä, löydänkö sieltä vielä uusia elämyksiä.
Tilastomerkinnöistä tärkein kertoo, että blogiani seurataan. Ja se jos mikä on palkitsevaa. Kovin moni ei blogistani tiedä, ja vaikka kirjoitankin itsekkäästi itselleni ("jotta sanat eivät unohtuisi"), on ihana huomata, että joka päivä joku on viitsinyt kurkistaa tänne. Se pistää yrittämään pikkuisen paremmin. Ja erityiskiitos kommenteista!
Se ainoa alkuperäinen tavoite, että pienistä asioista tulisi kirjoittamisen myötä merkittävämpiä, on täydellisesti toteutunut. Ehkä olen jopa oppinut pysähtymään hetkeen paremmin, ainakin jälkikäteen, kun yritän seuloa merkittäviä kokemuksia sanallisiksi. Luulen myös muistavani kuluneesta vuodesta enemmän, kun kokemuksia on pitänyt puntaroida kirjoittamalla. Surviaisten sunnuntai ja monet muut luontoelämykset olisivat muuten saattaneet pyyhkiytyä muistista kokonaan.
 |
| Tältä näytti mökkitien koivikko viime marraskuussa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti