Hiihtolomalle!

Näin hieno Totoro syntyi Pojan perheeltä lauantai-iltana. Se ilahduttaa meitä olohuoneen ikkunan alla.

Viikonloppuna satanut uusi lumi saa eläkeläisenkin haikailemaan hiihtolomalle, varsinkin kun parhaillaan eletään koulujen hiihtolomakautta. En osannut kuvitellakaan ikävöiväni joskus satojen kilometrien automatkoja, ruuhkaisia huoltoasemia, hiihtokeskusten lomahuoneistoja, rinnemusiikkia. 

Oikeasti en ikävöikään juuri niitä, ikävöin sitä lomatunnelmaa, joka aina lasten hiihtolomaviikolla oli. Hiihtolomalla keskityttiin hiihtämiseen, rentoutumiseen, hyvään oloon. Useimmiten täyteen pakattu auto suuntasi samaan kohteeseen Ylä-Kainuuseen, josta tehtiin parin päivän pyrähdys Kuusamon tai Vuokatin rinteisiiin. Muuten hiihdettiin murtsikkaa, luettiin kirjoja, käytiin kylpylässä, hierojalla ja aina samalla kosmetologilla. 

Kasvo- ja jalkahoidot olivat lähinnä minun ylellisyyttäni, vaikka taisi Mieskin joskus jalkahoidossa käydä ja ehkäpä nuorisollekin tarjottiin ihonpudistusta Inkalla (kovin epävarmoja nämä muihin liittyvät muistot ovat). 

Kun tänään olin pitkästä aikaa hoidattamassa jalkojani tamperelaisella kosmetogilla, kaipasin (toki ihan hiljaa mielessäni vain) Inkan taitavia käsiä, taivaallista hierontaa, mukavaa kainuulaista jutustelua ja kaunista hoitotilaa. Kolmen tunnin hoitojen aikana ehti päivittää kuulumiset, vaipua nirvanaan ja herätä uudistuneena, rentona ja rauhallisena. Hoidot oli syytä varata kuukausia etukäteen, niin suosittu Inka ainakin silloin oli.

Viimeisinä työvuosina kuvittelin eläkeläisen elämän täyteen itsensä hoitamiseen ja hemmotteluun liittyviä nautintoja ja jatkuvaa matkoilla olemista. Koko ajanhan ollaan lomalla, lomakohteet vain vaihtuvat vuodenajan mukaan. Todellisuus on tietysti ihan muuta. Mutta kun nyt on taas eletty tätä tavallista eläkeläisarkea joulun jälkeen jo pari kuukautta, alkaa kyllä olla maiseman vaihdoksen ja irtonaisen olotilan tarpeessa. 

Sommoro kaikki hiihtolomalaiset! Minä lähden Tampereelta Keski-Suomeen perjantaina.