Inspiraatiota arkeen

Helmikuun alku, auringonpaiste, lupaus keväästä, joka on ihan nurkan takana. Nyt on jo helpompi hengittää. Selvittiin marraskuusta ja tammikuusta; ne ainakin minua koettelevat eniten. Vaikka tänään on tällainen ihanan valoisa ja toiveikas päivä, tiedän että ennen kuin kevät kunnolla koittaa, tulee niitäkin päiviä ja niitäkin töitä, joista vain täytyy selvitä. Mieluummin kuitenkin niin, että edes pieniä ilon ja innostuksen hippusia joukkoon mahtuisi. 

Inspiraatiota arkeen voi varmaan hakea vaikka Ikean sivuilta (ainakin Ikean mielestä), jos inspiraatio tarkoittaa ideoita päivän piristykseksi. Minä ymmärrän inspiraation kipinänä, joka innoittaa näkemään ja tekemään. Taiteilijoiden yhteydessä se varmaan tarkoittaa luomisvirettä. Jotkut taiteilijat kyllä ovat sitä mieltä, että taiteen tekeminen on raakaa työtä eikä siinä voi inspiraatioita odotella. Niin tai näin, jostain jokainen oman innoituksensa saa. 

Appelsiinimehu, itse puristettu (tai siis Miehen puristama, jos tarkkuutta kaivataan), on ihan ehdoton talviaamun inspiraattori. Jo auringonkeltainen väri avaa silmät, ja mehua hitaasti siemaillessa makuaisti herää lempeästi ja luonnollisesti. Meillä juodaan tammi-helmikuussa joka aamu lasillinen tuoremehua, johon on puristettu yksi appelsiini hedelmälihoineen (onpa kamala sana näin ihanalle asialle!). Muuten en appelsiineista niin välitä, mutta tässä muodossa siis ehdottomasti kyllä.

Tästä alkaa hyvä päivä!

Sanoistakin voi inspiroitua. Tarkoitan tässä nyt ennen kaikkea kirjoitettuja sanoja. Merete Mazzarellan teksteistä olen usein innostunut, jopa niin paljon, että se on johtanut konkreettisiin toimiin ("tätienergia" -käsitteen innostamana järjestettiin tätijuhlat). Viime aikoina olen nautiskellut kirjailija Taina Latvalan MinäKertoja -blogista, johon hän löytää tärkeitä aiheita ja  osaa tiivistää ajatuksia vaikka näin: "Kirjailijankin työssä tarvitaan kykyä havainnoida ihmisiä ja maailmaa, taitoa tunnistaa ympäristöstään merkittävät hetket, nähdä ihmisten eleet ja kasvojen ilmeet, kuulla sanat joita sanotaan keskusteluissa ja etenkin sanat joita ei lausuta ääneen."

Muutokset, pienetkin sellaiset ovat usein innostajina isompiinkin remontteihin. Asiat, jotka vaivaavat mieltä, mutta joihin ei oikein tunnu löytyvän ratkaisua, ainakaan sellaista että uskaltaisi ryhtyä toimeen, on helpompi käsitellä pienempinä palasina. Siis piensiivous voi innostaa isompaan, pikku lenkin jälkeen tekee seuraavana päivänä mieli pidemmälle, yhdestä sängystä luopumalla voi saada tilalle kaksi erilaista huonetta (meille kävi näin!). Tärkeintä on aloittaminen. 

Piensiivous voi olla suursiivouksen alku. Tästä on kyllä jo kohta kaksi vuotta...

Eniten tietysti inspiroivat arjessakin toiset ihmiset. Kun kuntosalilla näkee miten tosissaan vanhempi naishenkilö tekee treeniä, panee se yrittämään enemmän. Kun kuulee millaisella upealla reissulla toiset ovat olleet, alkaa tehdä mieli matkalle. Kun huomaa millaisten ongelmien kanssa jotkut painiskelevat, ymmärtää jättää valittamisen vähemmälle. 

Ihanimpia inspiraattoreita ovat pienet lapset. He suorastaan pakottavat näkemään ja tekemään eri tavalla kuin ennen. Meitäkin on opetettu, kuten vaikkapa vuoden takaisesta postauksesta Ihan lapsellista touhua.

Luonto on itselleni yksi tärkeimmistä inspiraattoreista. Sen huomaa heti, kun päästään mökille. Niitä juttuja taas myöhemmin.