tiistai 16. helmikuuta 2016

Teen virheitä, olen siis olemassa



Olen tänään lohduttautunut Aamulehden päivän mietelauseella. Vaikka "filosofin" nimi ei sano mitään, ei edes vaikka googletin sen, on ajatus toki niin hyvä, että Magee ansaitsee ajattelijan tittelin. (Luulin ensin, että "makee" nimi oli vitsi!) 

Kuinka monta virhettä ihminen voi tehdä parin päivän aikana? Tarkoitan nyt sellaista virhettä, joka on pakko korjata, ettei syntyisi isompia ongelmia. Ja virheitä ne ovat pienetkin virheet: vaillinaiset puhelinnumerot, väärin kirjoitetut nimet ja osoitteet, huolimattomasti suusta päästetyt ajatukset.

Päivästä iso osa on mennyt saattaessa asioita kohdalleen. Nyt alkaa urakka jo helpottaa, ja kohta voin ehkä (EHKÄ) nauraakin tälle numero- ja sanasokeudelle, joka on alkanut vaivata.

En olisi unissanikaan kuvitellut esimerkiksi kirjoittavani väärin omaa puhelinnumeroani yli kahdellekymmenelle ihmiselle lähteneeseen sähköpostiin, jonka tarkistin noin sataan kertaan ennen kuin painoin lähetä-nappia. Virheistä pienimpiä olivat edelliseen postaukseen eksyneet kirjoitusvirheet (Wkipedia, parasykologia), joista Mies selvästi nautiskellen vitsaili. Mutta virheitä toki, sellaista kieltä, jota en omasta koneesta halua maailmalle päästää. Ne isommat virheet yritän aktiivisesti unohtaa.

Joudunko nyt kärsimään rangaistuksen punakynän käytöstä edellisessä elämässä? Tältäkö se tuntuu, kun joka puolelta huomautellaan? Uskallanko julkaista tätäkään tekstiä?

P.S. Cogito, ergo sum (Ajattelen, siis olen olemassa) on minun kohdallani kääntynyt aika surkeaksi filosofiaksi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti