Telepatiaa vai helmien helinää

Kaiken tietävä (?) Wikipedia määrittelee telepatian eli ajatuksensiirron parapsykologiseksi ilmiöksi, jolla tarkoitetaan kykyä kommunikoida toisten kanssa ajatuksen välityksellä. Tieteellisesti sitä ei ole todistettu. Arjessa en kaipaa tiedemiesten vakuutuksia, kun vaikkapa ystävä, jota olen ajatellut useasti päivän aikana, soittaa ja kertoo ajatelleensa minua. Telepatiaa, toteamme ilahtuneina.

Vaan mitäpä sanotte tästä. Käytiin viime viikolla päivän reissulla pääkaupunkiseudulla. Jahkasin omaa lähtöäni pitempään, Mies oli joka tapauksessa menossa. Saatoin siinä pohdiskellessani sanoa, että voisin sitten vaikka hakea iltapäivällä Pojanpojan päiväkodista, ja ehdittäisiin hetki leikkiä ennen muita menoja. 

Jo ennen kuin olin tehnyt lopullista päätöstä ja ehdottomasti ennen kuin asiasta oli pääkaupunkiseudulle virallisesti ilmoitettu, oli kyseinen lapsi kertonut kotona, että mummo tulee hakemaan hänet päikästä toisena päikkäpäivänä. Toinen päivä tarkoittaa lapsen kielessä tiistaita. Se oli juuri se meidän matkapäivämme.

Oliko kolmevuotias ennustaja? Miten hän tiesi meidän aikeistamme? Ja mistä hän saattoi aavistaa, että nyt päiväkodista hakija olisi mummo eikä pappa? 

Vanhemmat vakuuttivat, ettei asiasta ollut kotona puhuttu. Eiväthän hekään tienneet, tulemmeko me vai emme. Koska perheellä ei ole valvontakameraa, täytyy uskoa heidän sanaansa. Pienenpieni mahdollisuus toki on, että vanhemmat ovat unohtaneet spekuloineensa asiaa ja lapsi oli tehnyt omat päätelmänsä ja itse vain päättänyt, että nyt on mummon vuoro. Hämäävintä tässä päätelmäketjussa on se, että minäkään en tiennyt meneväni, kun lapsi piti sitä jo varmana. 

Asiaa tietysti pohdittiin myös kolmevuotiaan kanssa. Miten hän oli tiennyt mummon tulosta? Hänelle vastaus oli yksinkertainen, kirkas ja kaunis: "Kuulin helmien helinää."

Kolmevuotiaan ajatukset ovat uskomattoman oivaltavia, todellisia helmiä.