Ensimmäiset kesävieraat

Lapsena opin, että kauempana asuvia sukulaisia tavataan kesällä. Kesän kohokohtia olivat etelän tätien vierailut. Tädit olivat pukeutuneet eri tavalla kuin meillä päin oli tapana, puhuivat jotenkin iloisemmin ja nopeammin ja heillä oli mukavia tuliaisia. He toivat mukanaan tuulahduksen maailmasta, johon itsekin halusin joskus päästä.

Sitten kun tädeillä oli omat perheet, he saattoivat viipyä pidempään ja yhdessä tehtiin retkiä paikkakunnan muiden sukulaisten luo. Mukavinta oli kuitenkin vain olla kotona, olla mukana siinä virkeässä tohinassa, jonka vieraat saivat aikaan.

Kun autot ja tiet paranivat, kiire lisääntyi ja vierailut lyhenivät. Mutta aina meillä kesällä poikkesi sukulaisia - tätejä, serkkuja, pikkuserkkuja - joita ei ollut vuoteen nähty, joille pantiin parasta pöytään, ja sitten vaihdettiin kuulumiset.

Eilen pääsin lapsuuden tunnelmiin, kun ensimmäiset kesävieraat tulivat kaukaa Englannista asti. Onneksi Suomen sää oli kauneimmillaan ja voitiin istua terassilla kahvilla se parituntinen, joka vierailla oli pitkällä ajomatkallaan aikaa meillä piipahtaa. Paljon jäi puhumatta, monta esittämätöntä kysymystä pulpahti vielä illalla mieleen, mutta tärkeintä oli varmaan kuitenkin se että nähtiin.

Tilasin tavallista englantilaista teetä ja saatiin sitä koko vuodeksi!

Aina tuliaisteetä juodessa voidaan lähettää lämpimiä ajatuksia Englannin suuntaan. On tietysti harmi, että niin ihanat ihmiset ovat niin kaukana, mutta onneksi he ovat olemassa ja edes joskus nähdään!



Yhden vauhdikkaan kesävieraan häntä ehti kuvaan.