Ne yöt ovat valkeat, kuluvat kohta

Viron-matkasta lähtien aivoni ovat hoilanneet Saarenmaan valssia, vaikka siellä ei edes käyty. Osaan laulun sanat ulkoa ja olen tanssinut sen tahdissa monet kerrat. Se on aika lailla selkäytimessä, mutta nyt vasta googletin laulun historiaa, kun sanat "kiiltävätähtinen sotilas" alkoivat vaivata.

Wikipedian mukaan laulun sanat ovat Debora Vaarandin käsialaa ja kertovat todellisesta tapahtumasta vuodelta 1946. "Kiiltävätähtinen sotilas" on neuvostosotilas, joka talkootansseissa rakastuu saarenmaalaiseen neitoon, mutta ei saa neitoa omakseen. Tanssi tarjoaa vain hetken hurman. Tämän päivän poliittisessa tilanteessa laulu saa yllättäviä ulottuvuuksia!

No, minä keskityn vain nauttimaan laulun luontokuvasta: nurmista ja niityistä, koivuista ja tuomista, ja kuuntelemaan käkien kukuntaa. Toivottavasti tänäkin kesänä on mahdollisuus päästä myös heiluttamaan helmoja valssin tahdissa. Kesäjuhlat ja Saarenmaan valssi kuuluvat yhteen!

"Yön varjoissa tuomi kuin valkea lumi / se lintujen laulua sinulle soi." Mökillä ei ole valkeita tuomia mutta valkeita rhodoja kyllä.



"Siell` lauantai-iltana valkeat koivut..." Ihana valkea koivikko löytyy meiltäkin.

Juhannuksena meillä tuskin tanssitaan. Joskus olisi kyllä mukava päästä vanhanaikaisiin juhannusjuhliin tansseineen, kokkoineen, haitareineen. Voi olla, että minulla on vanhentunutta stereotyyppistä tietoa, mutta nykyään tuntuu olevan vain kaksi vaihtoehtoista tapaa viettää juhannusta: kokoontua juhannusfestareille (nuoriso?) tai vetäytyä mökille grillaamaan. Alkoholiin en nyt ota kantaa, vaikka se tietysti usein aika surullisin lopputuloksin värittää tätä suomalaisten keskikesän juhlaa.

Itse olen kokenut juhannusjuhlimisen monesti pakkojuhlimisena. Kovin monta kaikin puolin onnistunutta juhannusjuhlaa ei ole jäänyt mieleen, viime kädessä sää on pilannut hyvätkin suunnitelmat.

Kestohaaveena on ollut voida kattaa juhannuksen juhla-ateria pöytäliinoineen ja viinilaseineen laiturille. Tuollaisen haaveen toteuttaminen vaatii täydellistä säätä. Eli ei se taida tänäkään vuonna vielä toteutua, vaikka nyt olisi se mökki ja se laituri.

Mutta ne "valkeat yöt" meillä on joka vuosi. Juhannusaattona päivän pituus Tampereen korkeudella on 19 tuntia 29 minuuttia. Yölle jää siis mittaa neljä ja puoli tuntia.

Keski-Suomessa, jossa me mitä suurimmalla todennäköisyydellä vietämme juhannusta säästä huolimatta, aurinko nousee vähän kolmen jälkeen ja laskee puoli kahdentoista maissa. Yötä on siis vain vaivaiset kolme tuntia neljäkymmentä minuuttia. Kannattaako se käyttää nukkumiseen?

"Niin siellä me nurmella vietämme juhlaa, kun hämärä aamulle kättä jo lyö."