perjantai 12. kesäkuuta 2015

Kartanoelämää

Olisin mieluusti ollut edellisessä elämässä kartanonrouva. Tässä nykyisessä voisin olla vaikka alimmainen lattianlakaisija, jos saisin tehdä työtä sellaisessa ympäristössä kuin Sagadin kartano Lahemaan kansallispuistossa Pohjois-Virossa.

Meidän kartano eli Sagadin kartanon päärakennus Pohjois-Virossa.

Jo kotona oli päätetty, että viimeinen yö Viron-matkalla vietetään kartanomiljöössä. Kartanot ovat nykyisin kai Viron-matkalla ihan pakollisia, ennen ei ole kuitenkaan vielä päästy yöpymään sellaisessa. Kartan avulla valittiin kohteeksi Sagadi, joka osui kohtuullisesti matkareitin varrelle. Sitä varten pakkasin laukkuun mekon ja punaiset kengät.

Perillä huomattiin, että kaksi muutakin kartanoa, Palmsi ja Vihula, ovat hyvin lähellä. Noin viidentoista kilometrin säteellä toimii kolme kunnostettua erilaisia palveluja tarjoavaa kartanoa. Jotta ei olisi jälkeen päin harmittanut, käytiin katsastamassa ne kaksi muutakin, jotka osoittautuivat erilaisiksi niin ulkoisesti kuin idealtaankin. Sagadiin verrattuna ne vaikuttivat jonkinlaisilta viihdekeskuksilta kylpylöineen, pienoisgolfeineen ja hevosajeluineen.

Tällainen paikka löytyy Sagadin kartanon kasvihuoneesta.


Kartanon puistossa voi tunnelmoida.
Meidän kartanomme on enemmän sellainen rauhallinen ja tunnelmallinen paikka, jossa tavoittaa aidon kartanotunnelman parhaiten (sanoo sellainen, joka vain kuvittelee tietävänsä jotain aidosta kartanotunnelmasta!).

On Sagadissakin museoita ja kartanon ulkopuolelta lähtee erilaisia patikointi- ja tutustumisreittejä kansallispuistoon. Mutta jos viihtyy vain katselemassa kauniita rakennuksia ja ihanaa puutarhaa ja arvostaa ravintolan loistavia herkkuja, täällä voi keskittyä nauttimaan elämästä täydellisesti.


Pääruuaksi ankkaa ja hedelmiä ja marjoja - siis ei perunoita, ei sipulia, vaan omenaa, viinirypäleitä, mansikoita.

Jälkiruokapavlova sopii täydellisesti kartanon tyyliin ja värimaailmaan.

Tänne ajattelimme tulla toistekin, ellei joku suosittele vielä parempaa paikkaa. Tallinnasta hurauttaa tunnissa, kunhan moottoritien remontti kuluvan vuoden aikana valmistuu.

Vaikka kartanon sisätilat on hienosti kunnostettu nykyaikaisen matkailijan tarpeisiin ja lattianlakaisija päässee aika vähällä, ehkä sittenkin olisin ainakin kesäaikaan mieluummin vaikkapa käytävien haravoija ja nautiskelisin linnunlaulusta, puutarhan väreistä ja tuoksuista ja yrittäisin tavoittaa ne kaikki aikakerrokset, jotka rakennus ja pihapiiri ovat nähneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti