Näimme mökin ja omistajat vasta toisen kerran, ja nyt oli tarkoitus allekirjoittaa kauppakirjat paikallisen lakimiehen luona.
Suunnitelmien mukaan mentiin, käytiin vielä yhdessä syömässä ja yötä myöten ajettiin takaisin Tampereelle. Alavilta mailta noussut sumu teki kotimatkasta epätodellisen kauniin. Tulevaisuus tuntui seikkailulta.
Muistelin pikaista visiittiä, selasin muutamaa hätäisesti otettua kuvaa: kukkiva omenapuu, peilityyni järvi, laituri. Se olisi nyt meidän maisema! Meistä oli tullut mökin omistajia. Oli rohjettu tehdä unelmasta totta. Millaista olisi elää unelmaa?
Kesäkuun 4. päivänä viime vuonna järvi oli peilityyni. |
Tänään, tasan vuoden kuluttua tuosta päivästä, Mökkikirja kertoo, että tuota matkaa on ajettu edestakaisin kaksitoista kertaa. Välillä on viivytty täällä viikkoja, pari kertaa on tultu vain pidennetyksi viikonlopuksi.
Tänä vuonna helteestä ei ole vielä tietoakaan. Pari kaunista päivää, äitienpäivä ja viime lauantain juhlapäivä, olivat mukavan aurinkoisia ja ulkona tarkeni. Muuten on saanut pukea päälle tuulen pitävää; tänään lämpömittari kipuaa sadekuurojen välissä hädin tuskin 12 asteeseen. Järvi on ollut levottomassa liikkeessä koko touko- ja kesäkuun eikä venettä ole vielä laskettu vesille eikä kalaonnea kokeiltu kertaakaan. Eilen ongittiin järvestä vain tuulen laiturista irrottama vesilämpömittari ja tuulen kädestäni tempaisema pesuvati.
Omenapuu ei vielä tänään ole kukassa, saa nähdä ehtiikö alppiruusukaan juhannukseksi, viime vuonna se historiallisen kylmyyden keskellä loisti upein valkoisin kukin.
Omenapuu kukki viime vuonna tähän aikaan upeasti. |
Nyt saman puun kukat ovat vasta lupauksen asteella. |
Keväät ovat erilaisia, luonto elää omaan tahtiinsa. Täällä mökillä olemme päässeet kurkistamaan luontokirjaan pikkuisen syvemmälle kuin ennen. Sehän olikin yksi asia, josta unelmoitiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti