tiistai 9. kesäkuuta 2015

Parimate tervitustega

Toinen päivä Viron maalla on iltapäivässä. Otepään golfklubin ravintolassa on väsynyt mutta tyytyväinen tunnelma. Kahdeksantoista väylää kumpuilevassa vaativassa maastossa on takana, aurinko paistaa ja kaiuttimista soi virolainen poppi.

Suihkun jälkeen olo on raikas. Pasta francesca tyydytti makuhermoja täydellisesti (ravintola on viidenkymmenen parhaan ravintolan joukossa Virossa), lasissa on vielä muutaman kulauksen verran A.Le Coqia, jälkiruoka on tulossa. Olemme nuortuneet ainakin muutaman vuoden ja matka on vasta alussa.

Heti kun satamassa istuimme autoon, tuli lomafiilis. Nyt ei ole aikatauluja - paitsi tiiausajat - nyt vain ajellaan ja ihmetellään.

Hiuksenhienosti vältyttiin peurakolarilta (vai oliko se kauris? - miten kauris ja peura eroavat? -kysymyksiä puitiin illalla ilman sen kummempaa selvyyttä) ja laskettiin haikaranpesiä auton ikkunasta. Yhtä käännyttiin kuvaamaankin, kun siellä näytti emäntä/rouva (?) olevan selvästi kotosalla.

Haikaranpesien laskeminen on mukavaa viihdettä automatkalla.

 
Tämän kauemmaksi ei Suomesta tarvitse tulla, kun pääsee kokemaan jotain  ihan erilaista.


Otepään golfkentän väylällä pääsee melkein kuin Puhdistuksen tunnelmiin.


 
Kielitaito joutuu koetukselle golfkentän saunassa.
Tähän hintaan ei syödä hyvin Tampereella eikä ainakaan Helsingissä, tuskin Tallinnassakaan.



Jälkiruoka oli jo melkein syöty, kun kuvaaja muisti ottaa kuvan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti