Ruokamuistoja matkalta

Amerikkalainen ruoka ei suinkaan ole pelkkää epäterveellistä pikaruokaa, hampurilaisia ja Coca-Colaa, vaikka tuskin kukaan niin nykyään edes kuvittelee. Pikaruokapaikkoja löytyy toki, mutta usein niistä saa monenlaisia maistuvia herkkuja ja terveelliset valinnat ovat kiinni valitsijasta. Paljon muitakin ravintoloita ja kahviloita ehdimme kahden viikon reissulla kokeilla. Dallasin jäähallissa nauttimaamme (nauttia ei kyllä ole oikea verbi tähän tilanteeseen) hampurilaisateriaa lukuun ottamatta kaikkialla ruoka oli erinomaista, mielenkiintoista ja ihan kohtuuhintaistakin.

Dallasissa söimme pari kertaa meksikolaisessa ravintolassa, joita siellä on paljon, ollaanhan niin lähellä Meksikon rajaa. Silloin vasta totuttelimme ulkona syömisen hauskuuteen, ruokalistojen lukemiseen ja tippikulttuuriin. Listalla olevaan hintaan tulee aina lisäksi verot ja pakollinen tippi, jonka suuruuden saa itse päättää, mutta vähintään 10% on suositus. Meksikolaisravintoloissa tuli halu matkustaa joskus Meksikoon asti.

Vanhan kaupungin turistialueelta löytyi erinomainen teksasilainen pihviravintola (Y. O. Ranch Steakhouse), johon astuimme vähän varauksellisina, kun yleensä turisteille tarkoitetut paikat eivät ole niitä parhaita. Ulos poistuttiin vatsat täynnä, makuaistit ja mielet tyytyväisinä. Vähän kuin oltaisiin päästy pikavisiitille ranchille. 

Ravintola Y..O. Ranch Steakhousen  BBQ Brisket Quesilladas on näyttävä ja maistuva alkupala.

Naistenhuoneen ovesta ei voinut erehtyä.

Hotelliasumiseen ei yleensä kuulu aamiaista, ja aamiaispaikka on valittava sen mukaan, riittääkö pelkka kahvi ja leivonnainen vai onko isompi nälkä. Suomalaisen hotelliaamiaisen itsestäänselvyyteen ja ylensyöntikulttuuriin tottuneelle sellainen valinnanavapaus ja aamiaispaikan etsiminen tuntuivat alkuun vaikeilta. 

Dallasin aamuina piti opetella kuuntelemaan vatsaansa ja osata valita ravintoloista ja ravintoloiden ruokalistoista sellaista, mikä ainakin kuulosti hyvältä. Kertaakaan emme pettyneet, oli valinta sitten smoothieta, tuoremehua, voileipiä, croissantteja tai munakasta. Haastavinta oli tunnistaa autojen kaupungista oikea ovi, joka johti kahvilaan. Vasta viimeisenä aamuna löysimme parhaan paikan (Zaguan) ihan hotellin läheltä. 

Baltimoressa asuimme viikon Home2-ketjun hotellissa, jonka huonehintaan kuuluu aamiainen. Siellä sai joka aamu koota aamiaistarjottimelleen tuoremehut, jogurtit, myslit, kananmunat, paahtoleivät, bagelit, donitsit, hedelmät, kahvit ja teet melkein kuin Suomessa. Tarjolla oli jopa puuroa. 

Viimeistään kaksi vohvelirautaa ja hanalla varustettu vohvelitaikina-astia (onkohan sille joku nimi?) kuitenkin vakuuttivat, että Amerikassa ollaan. Useana aamuna mekin siis paistoimme omat vohvelimme ja nautimme ne tietysti siirapin kera. Amerikkalaisia aamiaispannukakkuja odotimme ennen matkaa, mutta kertaakaan emme niitä syöneet. Jäi siis jotakin uutta maistettavaa seuraavalle matkalle! 

Valitsimme tietysti terveellisimmät murot.

Vohveli tuoksuu jo!

Yksi vohveli on valmis.

Sen sijaan söimme mm. herkulllisia ja täyttäviä pubiaterioita, runsaita ja monipuolisia lounassalaatteja ja yhden tunnelmallisen tapasillallisenkin. Esimerkiksi Fell`s Pointin kaupunginosassa meren lähellä on vieri vieressä lukemattomia pikkuravintoloita, joista voi valita kukkaron ja mieltymysten mukaisen. Kasvisruokaakin löytyy, melkein paremmin kuin meillä Suomessa. 

Näin kauniin lounassalaatin voi tilata Baltimoressa Atwater´s Canton -kahvilassa. Melkein liian kaunis syötäväksi!

Ruokakauppojen valikoimat ovat kadehdittavat. Hedelmät ja kasvikset näyttävät ensiluokkaisilta ja monenlaista valmisruokaa on tarjolla joko valmiiksi pakattuna tai erilaisista vitriineistä ja kylmä- ja lämpöaltaista itse valittavaksi. 

Washingtonin ravintolamaailmaan emme kunnolla tutustuneet, koska teimme sinne vain kaksi päiväretkeä. Toisena päivänä syötiin herkulliset hampurilaiset Pojan perheen kanssa tarkkaan valitussa hampurilaisketjun ravintolassa, toisena päivänä levähdimme hetken smoothiella Ilmailu- ja avaruusmuseon valtavan isossa ja meluisassa McDonald´sissa ja Amerikan intiaanien kansallismuseon rauhallisessa kahvilassa.

New Yorkissa riittää tietysti kahviloita, ravintoloita ja pikaruokapaikkoja, täytyy vain osata valita. Lukuisat pikaruokaketjut (Pret a manger, Essen jne.) myyvät aamiaisia ja lounaita kiireisille newyorkilaisille ja mikä ettei myös turisteille. Tarjonta on niin runsasta, että valinnan vaikeus hämmentää. 

D&D Sprouts Delin kokki valmistaa taatusti tuoretta salaattiannosta, joita ostettiin kaksi ja syötiin ne penkillä High Lane -kävelyreitin varrella.

Todella mukava löytö ensimmäisenä iltana oli italialainen ravintola Vezzo sopivan kävelymatkan päässä hotellista. Lähdimme pastalle, mutta päädyimme jakamaan pastan ja tilaamaan myös pizzaa, koska kaikki söivät sitä. Ravintola tunnetaan erityisen ohuista pizzapohjista, ja kyllä pizzoja kannattikin maistella, täytteetkin houkuttelivat uusiin kokeiluihin kotona. Saimme pöydän varttitunnin jonotuksella, ja pois lähtiessämme jonotusaika oli varmasti venynyt tuntiin, niin täpötäynnä baari oli.

Big Pineapple pizzaa Vezzon tapaan. Vieläkin herahtaa vesi kielelle.

Monella muffinilla ja muulla leivonnaisella tuli matkan aikana myös herkuteltua. Kuten ateriat, myös leivonnaiset olivat niin isoja, että yksi olisi hyvin riittänyt kahdelle jaettavaksi. Harvoin maltoimme mielemme (kerran?) ja tyydyimme yhteen. Kävellessähän kalorit kuluivat!