Vielä on kertomatta

Vielä on kertomatta, että 

        olen ihaillut amerikkalaisia rekisterikilpiä, 
               ajanut golfautoa ja lyönyt yli sata lyöntiä hienoilla Titleist-mailoilla, 

               nähnyt polkupyöräpoliiseja ja uutisautoja Capitolin                          hallintorakennuksen alapuolella, 

         seisonut Valkoisen talon aidan takana, 
kunnioittanut suurmiesten muistoa,

         nähnyt junan ikkunasta Washingtonin, Baltimoren ja New Yorkin takapihat ja radanvarret, 

  jonottanut turvatarkastukseen, lipunmyyntiin ja kahteen hissiin ainakin puolitoista tuntia Empire State Buildingissa ja muistellut Pyynikin näkötornin rappusia, 

          saanut poliisilta ystävällisen hyvänpäiväntoivotuksen, 

          nähnyt verta New Yorkin kadulla, 

  istunut Broadwaylla liikuttumassa Gloria Estefal -musikaalissa, 

           ajanut keltaisilla takseilla,

           poseerannut Trumpin tornin edessä, 

kuunnellut saksofonistia Keskuspuistossa ja innostunut livebändistä irkkupubissa,
mykistynyt Grand Stationin kupolikaton alla,

           haistellut kesää Teksasissa ja kevättä Marylandissa
ja aina uudelleen törmännyt John F. Kennedyyn.