Liikkeelle!

Tapahtumarikkaan ja toimeliaan viikon jälkeen käväisi kyllä mielessä, että sunnuntain voisi viettää sängyssä ja sohvalla löhöillen. Uusin Seppo Jokinen olisi sopivasti ei-niin-vaativaa seuraa, ja ehkä Mies keittäisi ainakin kahvit.

Mutta ei, kroppa huutaa: "Liikkeelle!" Kun on totuttanut itsensä siihen, että joka päivä pitää harrastaa jonkin sortin liikuntaa ainakin tunnin verran, niin välipäivät, joita välillä pakostakin tulee, kasaavat tarpeita seuraavalle päivälle enemmän. Eikä kyse ole todellakaan siitä, että olisi pakko liikkua, vaan siitä, että on kantapään (ja monen muunkin ruumiinosan) kautta oppinut, miten hyvää liikunta tekee.

Siis salille. Vähän harmittaa, kun siellä on poikkeuksellisen paljon väkeä, enkä pääsekään tekemään harjoitusta normaalissa järjestyksessä. Sitten käännän ajatuksen positiiviseksi ja päätän, että vaihteluhan virkistää. Aluksi takareisiä kiristää ja kädet tuntuvat oudon voimattomilta, mutta pikku hiljaa alkaa helpottaa. Hiki nousee pintaan, silmät aukeavat, pää kirkastuu.

Vietin eilen istuma-asennossa yhteensä noin 12 tuntia (melkein neljä tuntia junassa, viisi tuntia seminaarissa ja ainakin kolme tuntia ruokapöydässä - siis useampaan otteeseen,), mikä on nykyisten suositusten mukaan ehdottomasti kuolemaksi, ylittäähän se viidellä tunnilla sallitun rajan. Toisaalta ne 12 tuntia olivat henkisesti niin antoisia, että en aio ahdistua asiasta. Tutustuin paremmin neljään älykkääseen, hauskaan, sanavalmiiseen, rohkeaan ja aktiiviseen (sopivia adjektiiveja löytyisi vielä monta, mutta säästän ne myöhemmäksi) naiseen, jotka ovat löytäneet aikaa ja halua monenlaiseen vapaaehtoistoimintaan. Opin heiltä niin asennetta kuin asiaakin. Myös halu ja tarve liikkua yhdisti meitä.

Eikä seminaari-istuminenkaan hukkaan mennyt. Päässä liikkuu nyt hitusen selvempiä ajatuksia tulevaisuudesta, tekemisestä, mahdollisuuksista. Kotoa on vain lähdettävä liikkeelle ja ihmisten pariin!