Luetaan yhdessä

Nykyisessä elämässä keskiviikko on viikon paras päivä. Ennen eläkkeelle jäämistä paras päivä oli tietysti perjantai, kun työviikko oli takana ja siinä väsymyksen, tyytyväisyyden ja tulevan vapauden tunteen hervottomassa kaaoksessa saattoi mennä ruokakauppaan, ostaa kassit täyteen herkkuja, kauniin kukkakimpun ihan muuten vain ja hakea vielä pullollisen hyvää viiniäkin. Sitten sai oikein luvan kanssa käpertyä sohvalle, tehdä päivän sudokun, ottaa torkut ja pikku hiljaa herättää itsensä nauttimaan illan antimista.

Nyt kun voin tehdä tuota kaikkea vaikka joka päivä, se ei tietenkään riitä eikä varmaan edes tuntuisi samalta. Ihminen tarvitsee, ainakin luterilaiseen työmoraaliin kasvatettu, työtä ja mielellään sellaista työtä, jolla kokee olevan merkitystä, ennen kuin voin nauttia levosta ja laiskottelusta. Samaa mieltä oli eilisessä Aamulehdessä haastateltu päivänsankari tv-tohtori Kiminkinenkin, niin että asia on varmasti totta.

Minun päiviini on pari kuukautta tuonut lisää merkitystä keskiviikkoisin kokoontuva Luetaan yhdessä –ryhmä. Siellä suomalaiset vapaaehtoiset naiset opettavat maahanmuuttajanaisille suomen kieltä.

Näitä ryhmiä on toiminut eri puolella Suomea jo kymmenen vuoden ajan. (www.luetaanyhdessa.fi). Hyvin heterogeenisissä pienryhmissä opetetaan erilaisia asioita lukutaidon alkeista ja välttämättömästä arkipäivän sanastosta kielen rakenteisiin ja sanojen vivahteisiin riippuen kunkin opiskelijan lähtötasosta.

Meidän ryhmässämme on eri-ikäisiä naisia ainakin Irakista, Somaliasta, Syyriasta, Venäjältä, Yhdysvalloista ja Keniasta. Parituntisen tiiviin opiskelun katkaisee jumppatuokio, jonka ajaksi kokoomme yhteiseen piiriin, esittelemme joka kerran itsemme ja vierustoverimme, pyörittelemme hartioita ja lantioita, pyörimme ympäri, taivumme alas ja kurkotamme ylös vetäjämme innostamina. Ja hymyilemme, hymyilemme, hymyilemme.

Hymyä riittää myös opiskelutilanteissa. Lähes poikkeuksetta kaikki ovat todella innostuneita, motivoituneita ja kiitollisia. Ja minä olen kiitollinen näistä kaikista ihmiskontakteista, joiden taustoja voin vain arvailla. Maailma on tullut lähemmäksi.

Ettei elämä eläkkeellä menisi pelkäksi itsetutkisteluksi, tulen varmaan palaamaan tähän aiheeseen vielä monta kertaa.