Mummo = vanhus = seniori?

Eilen pääsin ensimmäistä kertaa osallistumaan eläkkeellä olevien vanhojen työkaverien tapaamiseen, seniorilounaalle. Oli mukava huomata, miten helppoa siihen joukkoon oli päästä mukaan, vaikka myönnänkin poteneeni jonkinlaista alkukankeutta ja olleeni alkuun ainakin mielessäni enemmän tarkkailijan roolissa.

Iloinen puheensorina alkoi välittömästi, kun ihmiset tapasivat toisensa. Näihin tapaamisiin oli selvästikin totuttu ja ihmiset jatkoivat juttua siitä, mihin olivat edellisellä kerralla jääneet. Perhekuulumisia ja matkakertomuksia vaihdettiin, fyysinen kunto ja sairaudetkin kiinnostivat. Itse vastailin useamman kerran samantapaisiin kysymyksiin: Miten aika on mennyt? Miltä nyt tuntuu? Ja niin kuin hyvissä juhlissa aina, aika tuntui loppuvan kesken. Vielä matkalla bussipysäkille käytiin syvälle luotaavaa keskustelua velvollisuuksista, oman mielen tarkkailusta ja uskalluksesta.

Vaikka lounaalla oltiinkin, ruoka ei mitenkään ollut pääosassa. Toki täydellä vatsalla on leppoisampaa jutella ja miellyttävä ravintolamiljöö luo tapaamiselle hyvät puitteet, mutta muuten oli kyllä ihan sama, mitä suuhunsa pisteli; tärkeintä olivat ihmiset. Ruokatilausta tehdessäni en vielä tajunnut tätä ja sorruin ylimitoittamaan nälkäni. Kahvia olisi kyllä kulunut useampikin kupillinen.

Tämä kuva ei liity eiliseen vaan on matkamuisto Australiasta, jossa melkein jokaisessa tienvarsikuppilassakin kahvi todellakin sekä maistui että näytti hyvältä. 

Tätä porukkaa kuunnellessa palautui mieleen muutama vuosi sitten julkisuudessa käyty keskustelu seniori-sanasta. Silloin jotkut kokivat sen turhaksi hienosteluksi, todellisen asiantilan hämärtämiseksi: eläkeläinen on eläkeläinen, mummo on mummo, vanhus on vanhus, mitä sitä kielellä kiertelemään.

Minulle sana seniori tarkoittaa aktiivista, vireää, monella tapaa elämässä kiinni olevaa ja osallistuvaa ihmistä, jonka elämän erottaa nuorempien elämästä vain yksi asia: enää ei ole ikänsä ansiosta pakko käydä palkkatöissä. Vapaaehtoista mielekästä tekemistä sen sijaan jokainen eilen tapaamistani senioreistakin tuntuu löytäneen. Joku hoitaa lapsenlapsia, toinen kasvattaa ja säilöö talven varalle juurekset ja marjat, joku kunnostaa huonekaluja, toinen  maalaa posliinia. Aika moni on aktiivisesti mukana järjestötoiminnassakin. Ja kaikki harrastavat kulttuuria: lukevat, käyvät teatterissa ja elokuvissa. Hyvistä elämyksistä annetaan vinkkejä toisille.

Kaikilla meillä on monta roolia. Vaikka olenkin eläkeläinen ja mummo (ja varmaan aika monen mielestä vanhuskin!), tässä joukossa olen ennen kaikkea seniori.


Ajatuksia senioreista mm.: www.kotus.fi/kotus-blogi/blogiarkisto/eero_voutilainen?5405_a   (Vanhus on ruma sana?), Merete Mazzarella; Matkalla puoleen hintaan,Tammi 2010, s. 142.