Olin iltapäivällä aika ikävissä juhlissa, ja niistä on nyt vähän pakko purkaa tuntemuksia. Kyse oli ruotsalaisen elokuvaohjaaja Anna Odellin fiktiivisistä luokkajuhlista, joihin pääsee maksamalla elokuvalipun hinnan.
Kriitikot ovat kehuneet elokuvan omaperäistä rakennetta, fiktion ja dokumentin rajojen rikkomista ja ennakkoluulottomuutta. Tiesin elokuvasta aika paljon etukäteen, mutta sen herättämät tunteet pääsivät kuitenkin yllättämään.
Alkuosassa, jossa näyttelijät esittävät kuvitteellista luokkajuhlaa, liikkuu mielessä monenlaista. Olen itse ollut pari kertaa vastaavassa tilanteessa ja todennut, kuinka helposti aikuiset ihmiset taantuvat teineiksi. Samat valtasuhteet, samat höpsötykset, samat flirttailut kuin monta kymmentä vuotta nuorempina! Tavallaan on mukavaakin taas kuvitella edes hetken olevansa nuori, tavallaan se on kamalan raadollista, kun huomaa, että kaikki eivät taaskaan pääse juhlatunnelmaan mukaan. Toivottavasti kaikki edes on kutsuttu ja voivat itse tehdä päätöksen tullako paikalle vai ei.
Kun Anna pitää juhlissa puheensa eli kertoo, mitä mieltä hän on "luokkahengestä" ja miten hän yhteiset yhdeksän vuotta koki, on pakko nieleskellä palaa kurkusta. Ja jälkeen päin tekisi mieli mennä paikalle korottamaan äänensä kunnolla. Mikseivät ne mäntit vieläkään tajua mitään! Ruotsalaisiahan pidetään neuvottelun ja keskustelun mestareina, näinkö sielläkin erilaiset tapaukset ja ihmiset mitätöidään?
Tiedän kokemuksesta, että aikuisen on vaikea puuttua lasten välisiin suhteisiin, mutta silti aikuisen on yritettävä. Lasta ei saa jättää itse selviämään tilanteista, joissa kuten Anna Odell vakuuttavasti osoittaa, on kyse ihmisen persoonaan ja psyykeen loppuelämän vaikuttavista asioista. Odell on osannut kääntää kouluaikaisen kiusaamisen vahvuudeksi omassa taiteessaan, mutta tuskin kaikki siihen kykenevät. Ja jos itse on lapsena ollut vaikkapa vain joukon jatkona, pitäisi aikuisena löytyä selkärankaa käsitellä tilanne jotenkin muuten kuin Anna Odellin luokkatoverit tekevät.
Huh, uskallanko enää ikinä mennä luokkajuhliin, jos minut sellaisiin kutsutaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti