Maa jäätyy, minä en

Olen tullut mummoikään, jäänyt kesän lopussa eläkkeelle ja nyt minulla on "vapaus tehdä mitä huvittaa". Etsin parempaa tekemistä kuin pelkät sudokut ja sauvakävely. Ja yllättäen jo kolmen säännöllisestä päivätyöstä vapaan kuukauden aikana onkin löytynyt jo vaikka mitä! 

Yksi näistä uusista asioista on tämä blogi. Olen syntynyt Eino Leinon päivänä ja sanat merkitsevät minulle paljon. Yritän vihdoin vapautua sisäisestä kriitikostani ja kokea, tuntea ja kirjoittaa vailla jatkuvaa pelkoa naiiviudesta.  Virheitäkin uskallan (ehkä) jo tehdä menettämättä yöunia. Ja uskon vahvasti, että kirjoittamalla pienet asiat voi muuttaa isoiksi ja kirkastaa hämäryyteen vaipuvaa päätään.

Ensin pitää käsitellä pois kamalat sanat ”mummoikä” ja ”eläkeläinen”. Molemmat ovat totta, mutta aika vaikea niihin on ollut totutella.

On ihmeellistä ja ihanaa, että saa olla pienen poikalapsen mummo. Mutta muuten en vielä ole tottunut tähän ikään. Jäsenet jäykistyvät, jos ei joka päivä jumppaa ja venyttele, silmät sameutuvat, jos yrittää entiseen malliin ahmia kirjan yhdellä istumalla.  Eikä millään jaksa bilettää  seuraavan vuorokauden puolelle! Kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin vaivaa ilmenee, eivätkä ne enää poistu yhdellä lääkekuurilla vaan käy ilmi, että niistä saa seuraa loppuelämäkseen. Siis välillä harmittaa kovasti, vaikka elämän rajallisuus on kyllä tässä iässä jo tullut selväksi.

Entä voiko edelleen luottaa omiin silmiinsä, kun päättää hameen helman pituudesta tai aikoo hankkia jotain muodikkaampaa päälle pantavaa? Joka tapauksessa aika kamalaa oli kuulla Miehen kommentti uusista syysvaatteista: ”Mummo.” Jälkeenpäin sitten seliteltiin, että ei se liittynyt niihin vaatteisiin ja ihan tyylikkäältä näytti, mutta kuka sellaisia säälittäviä selityksiä uskoo. Oman ulkonäön muuttuminen on yllättävän vaikea asia, vaikka en koskaan olekaan huolestunut rypyistä tai hiusten harmaantumisesta.

Mutta eihän ole mitään mieltä jäädä märehtimään kipeää rannetta tai "mummohattua", kun elämä suorastaan tyrkyttää kaikkea ihanaa ja mielenkiintoista, johon nyt vihdoin on aikaa.