Myönnän, olen onnekas. Kaikki eivät voi itsekkäästi miettiä
näin paljon omia tekemisiään tässäkään iässä.
Joku paahtaa vielä täysillä töissä
työnantajan ehdoilla, järjestää aikataulunsa, luopuu omista tarpeistaan ja
mielihaluistaan, kun kuuluu kutsu palaveriin vaikka toiselle puolelle
maapalloa, opettelee uudet säännöt ja alati vaihtuvat järjestelmät. Joku hoitaa
omien asioidensa lisäksi joko omien vanhempiensa tai muiden iäkkäiden
sukulaisten asiat, joskus jopa ihmisetkin. Ja aika moni varmaan kantaa vielä
huolta omista lapsistaankin, vaikka nämä olisivatkin aikuisia ja tavallaan
omillaan.
Minä onnekas olen saanut nauttia kaikesta elämän tarjoamasta rikkaudesta kohtuudella. Ilo ja onni, huoli ja murhe tuntuvat ainakin tällä hetkellä asettuvan tasaisesti vaa´an molemmille puolille.
Työelämässä oli tietysti joskus omat hankaluutensa, kenelläpä ei, mutta viimeisinä kuukausina sekin tuntui tarjoavan vain käsittämättömän hienoja hetkiä.
Sitä pitkää ja välillä erittäin uuvuttanuttakin vaihetta, kun osallistuin äitini hoitoon, voin nyt jälkikäteen muistella kiitollisuudella ja jonkinlaisella ylpeydelläkin. Selvisin ruoka-ajoista, doseteista, jopa insuliinipiikeistä ja alusastioista – siis lähihoitajan tehtävistä ilman koulutusta!
Omilla lapsillakin on tietysti ollut omien elämiensä rakentamisessa monenlaisia tilanteita, joista äitikään ei aina selviä ahdistumatta. Nyt hekin tuntuvat elävän täysillä ja tyytyväisinä. Ja kaiken aikaa taustalla pitkä ja vakaa parisuhde, vaikka yhteistä suuntaa onkin pitänyt välillä tarkistaa.
Juuri tänään kaikki on siis niin hyvin. Saan miettiä omiani,
osallistua lasten elämään sen verran kuin he haluavat, kuunnella ystävien
kertomuksia erilaisista kohtaloista ja pysähtyä välillä ihailemaan maailman
kauneutta. Syvästi tietoisena siitä, että harvan ihmisen asiat ovat näin hyvin
ja ettei tällainen olotila minunkaan kohdallani ikuisesti jatku, ymmärrän olla
kiitollinen. Tänään en valita mistään. Päälle unohtunut kahvinkeitinkään ei saa
nyt mielialaani laskemaan!
On aika lähteä iltalenkille ja sitten saunan lämpöön.
Suuri kiitos kirjoituksistasi! Jään malttamattomana odottamaan seuraavaa. :-)
VastaaPoistaKiitos itsellesi! On mukava kuulla, että joku oikeasti lukee. Nyt on tullut pitempi tauko, kun Viitasaarella ja Helsingissä on keskitytty muihin asioihin. Mutta uutta tekstiä on luvassa ja toivottavasti kuviakin.
VastaaPoista