Lukujen takaa pitää kuitenkin nähdä ihminen. Itse olin siinä onnellisessa asemassa, että satuin olemaan töissä 90-luvun alussa, jolloin tehtiin eläkesopimuksia. Kysyttiin, haluanko jäädä eläkkeelle 60-vuotiaana, ja koska se oli turvallisen kaukana oleva ikä, vastasin tietysti sen kummemmin miettimättä kyllä.
Kun tuo ikä menneenä kesänä tuli täyteen, olisin toki voinut pyörtää aikaisemman päätökseni ja jatkaa. Mutta jos työpaikalla kärsitään pahasta sisäilmaongelmasta, sairastetaan paljon ja hankitaan elinikäisiä sairauksia ja ne jotka pystyvät, yrittävät löytää terveellisempää ilmaa jostain muualta, olisiko minun ollut viisasta altistua pidempään? Itsekin olin Työterveyslaitoksen tutkimuksissa sairastuttuani pari vuotta sitten polymyalgiaan, jota työterveyslääkäri epäili työperäiseksi. Koska kyseessä ei ollut astma eikä muukaan hengitystiesairaus, jäi sairauteni alkuperä kuitenkin selvittämättä.
Halusin siis terveempiä eläkevuosia. Ja eikö se ole yhteiskunnankin etu? Joku eläkeasiantuntija osaisi varmaan muuttaa euroiksi senkin, mitä hyötyä vähän väliä sairaslomilla olevan ihmisen työpanoksesta on. Maalaisjärjellä ajatellen luulisi sen tulevan kalliimmaksi kuin suhteellisen pienet eläkemaksut. Tosin muutama sairas työvuosi olisi varmaan lyhentänyt odotettavissa olevaa elinikääni. Ehkä sekin on otettu huomioon, kun halutaan pitää ihmiset töissä mahdollisimman pitkään.
Toisaalta, huolimatta siis huonosta ilmasta, olen pitänyt työstäni kovasti. Siksipä en suoralta kädeltä tyrmännyt kysymystä, voisinko joskus tulla tekemään sijaisuuksia, ja jo kolmen eläkekuukauden jälkeen olin valmis kokeilemaan taas töissä, tosin vain viikon sijaisena.
Päätöstä piti toki miettiä, mutta kun luin viikon horoskoopin, ei ollut enää vaihtoehtoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti